Uudenvuoden aattoa mökillä

Helmi-Orvokki ja Saimi lähtivät evakkoon mökille rakettivaaran vuoksi. Emäntä ja isäntä ja setterineidot pakkautuivat iltapimeällä, eli neljältä, autoon ja matkailivat kaupan kautta maalle nipsakassa pakkasäässä. Tällä kertaa Saimikin kesti maalle asti puklaamatta! Viimeiset puoli kilometriä emäntä sai ajella ihan itsekseen, setterit pinkoivat perässä pitkin puskia ja isäntä haakuroitsi ihan vain tietä pitkin.
Mökillä laitettiin saunatupa lämpiämään ja huiskittiin sitten poluilta lumet sivuun. Helmi ja Saimi pitivät itsensä lämpimänä juoksemalla edes takaisin puupulikka suussa. Muutamassa hetkessä koskematon lääni oli kuin koulun piha loppuviikosta!
Tunnin riehunnan jälkeen tupaan jonotti kaksi lumipaakkuista ja värisevää setteriä. Pikku raaputuksen ja harjauksen jälkeen tuvan lattialta saatiin lakaistua "ylimääräistä" lunta varmaan kilo. Heti isomman lumenpoiston jälkeen koirat kiipesivät sohvalle tärisemään ja emäntä kääräisi ne pyyhkeisiin lämmittelemään.
Kaksijalkaisten mentyä kahvihetken jälkeen vesipataa täyttämään, koirat olivat jo niin lämminneet, että tuliterät ydinluut jo kuluivat hampaissa. Vedenkantopuuhan tiimellyksessä emäntä sattui kurkistamaan tupaan ja siellähän se pikku Saimi veteli suu messingillä suoraan kassista pöllittyä makkarapakettia parempiin suihin. Pikapalautteen jälkeen emäntä keräsi talteen naurettavan jäljelle jääneen pätkän huomista evästä. Nyt saamme odotella, koska Saimi tulostaa ulos, ilmeisesti, nauttimansa makkaran päätylenkin.
Vaan siitä huolimatta täällä on rauha maassa, rakettituli kuullostaa tänne asti vain vaimealta tykkitulelta ja ilmeisesti saamme olla rauhassa myös kauppakeskusampujilta...

Tähtiä näkyvissä

Aamun nuoskainen lumi innoitti setterineidit Helmin ja Saimin kyttäämään puolet lenkkimatkasta emännän heittelemiä lumipalloja. Saimikin osaa jo satunnaisesti nappaista pallon ilmasta suuhunsa! Toinen puoli ajasta sitten kuluikin harjoitushyökkäilyihin ja hammasten kalisteluun. Helmi-Orvokki käyttää hyökkäyksissä hyväkseen suurempaa lähtönopeuttaan ja posauttaa hurjalla vauhdilla päin Sämpylää. Onneksi Saimi on yleensä sen verran hereillä, että ehtii väistää pahimmat tölväisyt. Tänään vain sattui kehno tuuri yhdessä väistössä ja Saimi humautti kiilapäänsä suoraan männyn kylkeen, niin että napsahti. Hetken neiti näytti aivan siltä, kuin olisi nähnyt tähtiä. Sitten se melkein ryömi surkeana emännän luo hoidettavaksi. Vaiva oli onneksi sen verran pieni, että siitä selvisi pikku puhaltelulla...

Vuoden viimeisen maanantain mittauksia

Jalkarätin kokoisten lumihiutaleiden seassa seikkaillun aamulenkin jälkeen oli jälleen maanantaimittauksien vuoro. Yllättäen vaa'ituspunnus (isäntä) oli säilyttänyt jouluruokien häiritsemässä ympäristössä edellisviikon painonsa, joten Helmin paino oli helppo laskea yhteispainosta: tulokseksi tuli 20,5kg. Saimi pääsi tasan samaan 20,5kg:n tulokseen, joten joulueväät eivät näyttäneet tarttuneen koiriinkaan sen kummemmin. Pikkukiireisen aamun tuoksinassa säkämittaukset jäivät tekemättä, mutta senhän me tiedämme, ettei Helmi-Orvokki ainakaan ole tunkenut sääriinsä lisää mittaa...Täydennystieto Saimin säkämittarista: 61cm.

Helvetinkolulla

Tapaninpäivän kinkunsulattelulenkki päätettiin tehdä Helvetinkolulle. Kyseessähän on Ruovedellä oleva jääkauden aikainen rotkolaakso. Ensin ajeltiin Kurun ja Ruoveden kautta Kankimäkeen ankarassa itätuulessa ja lumituiskussa. Autoon oli pakattu Helmi-Orvokki, Saimi, Saimin kummit ja isäntäväki. Kuten tapana on, Saimi kuolasi penkin märjäksi ja pääsi kertaalleen matkalla ulos hädälle. Helmi taas punkesi repsikan, eli emännän syliin etupenkille ja piti leukaansa kojelaudan päällä maisemia ihaillen. Kankimäestä lähdimme melkein umpeensatanutta reittiä kolulle, koirilla oli päällään hienot kurahaalarinsa ja kaksijalkaisilla tekniset urheiluvetimensä. Paitsi emännällä, jolla oli untuvatakki lämmikkeenään. Matkalla tapasimme muutaman muunkin ulkoiluhenkisen ihmisen, mutta emme ainuttakaan metsän eläintä settereiden harmistukseksi. Hajuja kyllä oli taluttajan olkanivelen rasitusvamman vaaran verran.
Itse kolulla Saimin kummisetä laskeutui jäisen railon alas, muut skippasivat, lähinnä voimavetoisen V8:n takia ja kiersivät rappusia alas järvelle. Siellä kansallispuiston sääntöjen vastaisesti päästimme koirat temmeltämään irrallaan järven jäälle muutamaksi hetkeksi. Saivatpahan kokeilla, pelaavatko haalarit kovassa vauhdissa.
Paluureitti laitettiin kulkemaan ensin kalliokiipeilyseinän kautta (Saimin kummisetä päätti tulla kiipeämään seinän kesällä) ja sitten loppureissu tulojälkeä pitkin. Autolle ehdittiin juuri ennen pimeää ja trakkeri sai mitattua matkaa vain runsaat viisi kilometriä, aikaa kulahti kaksi tuntia. Puoliumpisessa taarustaminen oli kuitenkin sen verran rasittavaa, että koko muu seurakunta isäntää, eli kuljettajaa, lukuunottamatta kuukahti kotimatkalla nokkaunille...

Joulunseutua "koosteena"

Tiistaina 22.12. juniori antoi voimakasta "palautetta" huolimattomalle isäntäväelle, kun mokoma pari ei havainnut ainakin kymmenen sentin raapaletta Helmi-Orvokin kaulassa. Onneksi skrubu ei ollut kovin syvä ja nyt joulupäivänä siitä on jo rupikin irronnut (Saimin suosiollisella kielellisellä avustuksella). Ilmeisesti Helmi haavoittui metsässä aamulenkillä johonkin risuun.
Keskiviikkona hurttaset pääsivät piipahtamaan mökillä kuusen noudossa. Viimeisellä sora(lumi)pätkällä Sämpylä heitti aamuruoat penkille tapansa mukaan.Mökkijärvellä oli runsaasti lunta ja setterit kiisivät itsensä lumipalleroiksi sillä välin, kun kaksijalkaiset lastasivat peräkärryä. Seuraava ohjelmanumero oli mökkitien mäen lapioiminen puhtaaksi lumesta, jotta Volvo, peräkärry ja ennen kaikkea joulukuusi saataisiin jouluksi kotiin. Helmi ja Saimi auttoivat innokkaasti puuhassa pyörien tien penkoissa ja Helmi vielä lopuksi autonkin edessä; Juuri kun yhdistelmän mäennousuvauhti lopulta oli riittävä...siihen jäi taas kinneri äkkijarrutuksen takia. Onneksi Helmin kummisetä ja emäntä ovat kovakuntoisia auton työntäjiä ja auto, sekä kärry saatiin lopulta kotiin.
Aattotorstaina Helmi ja Saimi pääsivät/joutuivat jälleen mökille nuorison matkassa. Isäntäväki oli jo aamutuimaan saapunut maalle lämmittämään kaikkia seitsemää pesää. Taas kerran Sämpylä heitti laatat loppumatkasta ja Helmin kummitäti sai kävellä sen kanssa perille. Helmi sen sijaan juoksi kilpaa auton kanssa viimeisen tien pätkän. Alkuhölkän lisäksi Saimin kummisetä rääkkäsi setterineidit varmemmaksi vakuudeksi sipiksi järven jään lumipöhryssä ennen aamun riisipuuroa, joten ruokailu sujui melko häiriöttä, varsinkin kun Helmi-Orvokki sekä Saimi saivat oikein purkkiruokaa omaksi aamupalakseen.
Päivän aikana pihakoivuihin lennähti parvi pyrstötiaisia, joita emäntä ja isäntä ehtivät hetken ihastella, ennenkuin Helmi hätyytti ne tiehensä tsirpsittelemästä. Lahjanjakot
Kaikenlaisten jouluhäpnaadien päätteeksi neidit pääsivät isäntäväen kanssa saunaan ja kaksijalkaisten peseytyessä karskisti järveen jäätyneellä laiturilla yöpakkasessa (-10C) tähtien valossa, Hemppu ja Sämpylä kiisivät järven yli ihmettelemään jotain. Siinä kaksi kelteisillään olevaa immeistä päästeli melko voimakkaita kutsuhuutoja koirien oltua matkoillaan muutaman minuutin. Illan päätteeksi koko popula otti ettonet saunatuvan sohvalla ennen kotiin lähtöä. Kotona Saimilla oli kova jano ja se tyydytettiin helposti suoraan joulukuusen jalasta, ihan niin kuin oma vesikippo ei olisi ollut viiden metrin päässä!
Joulupäivänä setterit pääsivät puolen päivän korvissa pitkälle lenkille, ennen kuin isäntäväki lähti mummolaan joulupäivälliselle. Ulkoilusää oli hieno, paitsi pakkanen kova ja viima ilkeä. Isäntä ja emäntä viipyivät ruokareissullaan viisi tuntia ja Saimi oli hieman protestoinut poissaloa lurauttamalla pisut kokoa XXL keskelle kuistin mattoa (onneksi se oli helposti itse pestävissä)...

Paketointia

Setterineitien Helmi-Orvokin ja Saimi-Lemmikin päivä oli pelastettu, kun Saimin kummisetä ryhtyi varomattomasti pakkaamaan joululahjoja. Siinä puuhassa tarvittiin, kuten on ihan yleisesti tiedossa, pakkausmateriaalin paikallaanpitoon narua, tai oikeammin sitä litteää nailonnauhaa. Tällainen ihanan vihreä ja iso rulla jotenkin sopivasti putosi lattialle suurpiraattien hampaisiin. Ja ihan hetken kuluttua koko olohuone oli tyystin kuorrutettu pakettinauhalla ja kaksi perin tyytyväistä setteriä riipi vielä kilvan loppuja rullasta...

Lumilingot

Jälleen uusi koiramainen pakkasaamu ja aamulenkki Helmi-Orvokille ja Saimille. Yöllä oli tullut sen verran uutta lunta, että kaupungin aina valppaat ja pirteät aurapojat/tytöt olivat päristelleet putulumen penkoiksi tienvieriin. Osa pöykyistä oli selvästi sijoitettu aivan vääriin paikkoihin setteriparin mielestä. Paluumatkalla pikajuoksuharjoituksista järven selältä molemmat neidit pomppivat perätoukuria pehmeisiin auravalleihin ja siirsivät ne salamannopeilla kuopimismenetelmillä takaisin kevytliikenneväylille. Eipä tarvitse tänään leikkailla etujalkojen kynsiä...
Aamuvaa'ituksen tulokset: Helmi 20kg ja Saimi 20kg (säkämittaus unohtui kiireessä, tilasto täydennetään muistettaessa). Neitien painonmuutoksesta on havaittavissa turhankin reipas kiiturointi järvien jäillä.

Lumihiutaleiden metsästystä

Setterineitojen iltalenkin aikana taivaalta putoili isoja lumihiutaleita. Saimi oli keksinyt viime lumisateen aikana keskiviikkona, että hiutaleiden metsästys se vasta hienoa puuhaa on. Joten nytkin se pyydysti innokkaasti putoilevia lumihiutaleita, kurkotellen kahdella jalalla suurimpia jo korkealta ja hyökkäili välillä juoksujalkaa alempana olevien kimppuun. Helmi-Orvokki sen kuin katseli ohesta ja piti mokomaa koohotusta aivan lapsellisena. Ovathan lumihiutaleet tähän aikaan vuodesta vielä ihan raakoja...

Puurojuhlissa Pampilla

Lauantai-illan ohjelmanumerona olivat puurojuhlat Berninpaimenkoira Pampin kotona. Helmin ja Saimin mukaan joulunalusen antimista lähtivät nauttimaan isäntä, emäntä ja molempien neitien kummiparit. Perille päästyään koirat muistelivat käyneensä paikalla aiemminkin (rapujuhlissa) ja tunnistivat Pampin ja sen isäntäväen kitkatta, jopa Helmi-Orvokki tunsi olonsa ilmeisen kotoisaksi, koska ei vaivautunut haukkumaan ketään lyttyyn. Pampin residenssissä olikin Hempulle ja Sämpylälle runsaasti ihmeteltävää, kuten Pampin ruokakuppi (joka tuli samantein tyhjennettyä), Pampin mielilelut (marsupilameita neljä kepaletta, joista Saimi tuhosi yhden, ja ankka, jonka päältä tuli hieman murinaa) sekä tietysti Tikru-kissa, jonka kanssa Helmi onnistui seurustelemaan vahingoitta. Sämpylällä sen sijaan oli hieman ongelmia tuppautua samaan aikaan sänkyyn Tikrun kanssa, koskapa se joutui ojentamaan tunkeilijaa tassulla kuonolle, onneksi ilman kynsiä.
Aina kun koirakolmikolle tuli kuuma/hätä, se poistettiin kirmaamaan aitaukseen takapihan hangelle, jossa mokomat viihtyivätkin niin, että välillä tuntuivat suorastaan unohtuvan pakkaseen telmimään.
Kotiin yöpuulle setterineidit pääsivät viimein uuden päivän aluksi...

Pakkasaamu jäällä

Helmin ja Saimin aamulenki isännän kaitsemana alkoi kirpeässä pakkassäässä. Viileysasteita oli peräti 19, joten isäntä asensi setterineideille "näkymäliivit" pikku lämmikkeiksi ja itselleen untuvatakin sopivin lisävarustein koristeltuna. Pikku-Tohlopilla näytti jää sen verran kantavalta, että isäntä saapasteli sentin lumen peittämälle liukkaalle pinnalle koekaniiniksi. Jää kesti pienen jyskyttelyn, joten isäntä päästi myös Helmin ja Saimin jäälle. Helmi paineli oikopäätä järven yli pellolle, mutta Sämpylällä meni tovi, ennen kuin se uskalsi isännän maanittelemana ryömiä varovasti järvelle isännän luo. Vaan kun Saimi huomasi jään kestävän, niin pinta kyllä kelpasi kiitoradaksi. Järveltä könyttiin puskien läpi pelloille, joista etsittiin satatuhatta pupujälkeä, mutta ei löydetty ainuttakaan pitkäkorvaa ja takaisin palailtiin varsinaisen Tohlopin rantoja tutkaillen. Helmi kaatoi matkalla puolet rannan kaislikosta ryskiessään siinä jänöjen jäljissä. Kylmyydestä huolimatta sää oli oikein kaunis, eivätkä Helmi ja Saimikaan kärsineet, yllättäen, lainkaan alhaisesta lämpötilasta. Ex-setterimme Melli kun ei lainkaan digannut yli kymmenen asteen pakkasia...

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2010

Huuruisia pakkaspäiviä

Helmin ja Saimin pakkaspäivä sujui eilen raisuissa merkeissä. Juniori kavereineen oli saanut tehtäväkseen ulkoiluttaa setterineidot iltapäivällä ja niin porukka taivalsi harjuun. Koska kyseessä oli raaka nuorisojoukko kahdella setterillä varustettuna, oli ulkoilutapahtuma normaalia kovempaa menoa. Nuoret miehet kirmasivat nuorten koirien kanssa kilpaa ylös ja alas mäkiä toista tuntia sen verran innokkaasti, että isännän kotiutuessa töistä Helmi hieman kohotti päätään tuolista ja tervehti tulijaa isommin elämöimättä. Saimi taas veti lonkkaa niin sikeästi olohuoneen lattialla, ettei se edes leuan alta rapsutettuna havahtunut ; ))

Maanantaimittauksia ja pakkasta

"Jokamaanantaiseen" tapaan Helmi-Orvokki ja Saimi joutuivat vaakaan ja säkämittaukseen (Helmin säkää mittaillaan lähinnä sen itsensä mieliksi). Tällä kertaa Helmin vaaka näytti 20,5kg ja Saimin aivan saman verran, siis sen 20,5kg. Säkämittari Helmillä osoittanee vanhuuden portaille asti 57,5cm ja Saimi tavoitti nyt 60,5cm.
Talvikin lienee saapunut leveysasteillemme, koska pakkanen kipristeli Saimin varpaita päivän lenkkien aikana -13C:n voimalla. Helmi taasen ei pikku pakkasesta hätkähtänyt, toisin kuin isäntä, jonka korvat kyllä jäätyivät piposta huolimatta.
Illan viime lenkillä puopu onneksi talsi suoraan koirien eteen ja adrenaliinit ponnahtivat piskeillä niin ylös, ettei kylmä tullut mieleenkään lopun lenkin aikana. Samalla saatiin nähdä runsaalla "sivuliikkeellä" tapahtuvaa ryhtietenemistä talutin piukeana. Remmeissä roikkuessa emäntä ja isäntäkin pysyivät lämmöissä...

Helmi tarjoilee jälleen jänistä Saimille

Helmin ja Saimin aamulenkki suuntautui "uskaliaasti" vanhalle turvesuolle, ihan vain vaihtelun vuoksi. Suon vierellä kulkee Pohjanmaan junarata, jonka viereistä polkua isäntä ei tosin uskaltanut lähteä ohjailemaan koiria pupujen hajuille. Semminkin, kun heti radan ohitettuamme Pendolino suhahti ohi. Koirat eivät koko junaa huomioineet, mutta isäntä kyllä havainnoi sen oikein hyvin, muistellen samalla, kuinka Mellin (se meidän entinen setteri) kanssa oli tapana aina kulkea radanvieruspolkua jäniksiä ja fasaaneja etsien (Melli kyllä oli silloin jo ainakin nelivuotias).
Varsinaisella suoaukiolla oli käynyt myllerrys; turve oli koverrettu tiehensä ja sinne tänne oli rakenneltu tienpohjia ties mistä. Hajuja kuitenkin piisasi, sillä Helmi-Orvokki hävisi eetteriin samantein. Saimi sentään pysytteli näköetäisyydellä ja hyötyi siitä yhtäkkiä eteen kävelevän pupun verran. Helmi oli jossain kauempana saanut jäniksen liikkeelle ja se ristiturvan tolvana hiippaili suoraan Saimin eteen. Tällä kertaa pikkuneiti ymmärsi välittömästi pupun olevan saalista ja singahti siimahäntä suorana pitkäkorvan perään. Jänön onneksi Saimi ei kuitenkaan uskaltanut loikata parimetrisen ojan yli, toisin kuin saaliseläin, jonka uskallus lisääntyi välittömästi kun Helmikin saapui paikalle. Taas tuli kiire isännälle puhallella parivihellys pilliin ja köyttää koirat, ennen kuin ne olisivat siirtyneet jänön perässä viereiselle asuntoalueelle...

Ostoksilla

Helmi-Orvokki, Saimi ja isäntäki lähtivät (taas kerran) hämärän rajamailla ulkoilemaan. Päivän kohteena oli Lielahden kauppakeskittymä, josta piti noutaa joulukorttikuvat yms. muuta tarpeellista. Menomatka sujui nopeatempoisesti, mutta hieman katkonaisesti. Koirat kun löysivät matkan varrelta penkoista tuoreita myyränkoloja ja niitä piti tietysti hieman kaivella saaliin toivossa. Juuri ennen kuin kaksijalkaisten olkanivelet pullahtivat ulos kuopistaan saavuimme valkokuvaliikkeen kautta eläinruokakauppaan. Helmi ja Saimi pääsivät tuoksuttelemaan kaupan ihmetuoksuja ja ihmettelemään muita asiakkaita, mutta emme saaneet tälläkään kertaa henkituksi Sämpylän penturuokaa. Onneksi, sanoi isäntä, jonka selässä reppu killui.
Sitten kaarrettiin uuden Anttilan kupeelle treenailemaan seuraamista, kunnes emäntä ehti kankainensa ao. kaupasta. Seuraavaksi matka jatkui toiseen eläntarvikeliikkeeseen, jossa sitten sovitimme setterineideille haalareita aivan yhtä helposti, kuin viisivuotiaalle kaupan sovituskopissa. Helmiä hermostuttivat alati vaihtuvat asiakkaat ja Saimi taas olisi halunnut tyhjentää kaupan herkkuhyllyt parempiin suihin. Lopulta pykälään tarttuivat Hurtan "kokohaalarit" uusinta ja sitä edellistä mallia. Vanha malli oli hieman pienempi ja sopi siksi Helmille paremmin. Ihan ilman säätöpuuhia käyttö ei pääse alkamaan, koska Helmin etulahje (vain yksi kerrallaan) tuppaa jäämään kovassa vauhdissa jalan alle, vaan ovatpa koirat hupaisan näköisiä vetimissään...ehkä vielä saamme tänne kuvankin, kunhan joskus on valoisampaa...

Synttärikaahotusta

Saimin kummisedällä, eli juniorilla oli tänään illasta syntymäpäiväjuhlat. Ikää tuli herralle täyteen tiu + 1 vuotta. Vieraita saapui luokonaan ja siinäpä oli Helmillä ongelmaa. Aina piti haukkua ja murista tulijat ja sitten hiljakseen tutustua ja lopulta käydä lipaisemassa vaivihkaa. Saimi taas tapansa mukaan olisi vastaanottanut riemurinnoin vaikka gorillan. Ainoa huono puoli Saimi-vastaanotossa on sen taipumus morjestaa ihmiset vasten nojaamalla ja naama nuolemalla ; )
Illan loppupuolella juniori innostui esittämään vekkulitemppuja koirain kanssa ja hyppyytti Helmi-Orvokkia sohvan ylitse ees taas. Siinäpä sitä oli vanhemmilla sukulaisilla taivastelemista, enimmäkseen kuitenkin sohvan kuin Helmin puolesta : ))

Helmi tarjoilee jäniksen

Iltapäivän "ennen pimeää-lenkillä" juuri kolmen korvissa Helmi, Saimi ja isäntä käväisivät harjussa tuulettumassa. Paluumatkalla Helmi hävisi harjun alarinteeseen ja palasi hetken kuluttua jäniksen kanssa, joskin pari metriä perässä. Pupu havaitsi viime hetkessä Saimin ja isännän, jotka toljottivat talviturkkista ristiturpaa hoo-moilasena ja teki väistöliikkeen. Se oli koitua sen kohtaloksi, Helmi pääsi näet aivan sen kantaan kiinni. Sämpylällä vei sen verran aikaa tajuta pupusen olemassaolo, ettei se ehtinyt kuin kaasuttamaan Helmin jäljessä jäniksen perään. Onneksi rinteessä oli sopivasti esteenä lauta-aita, jonka välistä jänö singahti turvallisemmille ruohonsyöntimaille settereiden jäädessä kuuntelemaan isännän pilliinviheltelyä aidan taakse. Sanottakoon, että molemmat koirat tulivat kahden vihellyksen jälkeen suoraan luo.

Rypäleitä ilmateitse

Suuri ihme on tapahtunut; Saimi sai ilmasta kiinni perättäin kaksi heitettyä viinirypälettä!

Raviradalla

Iltapäivän hämärän tunteina isäntä lähti Helmin ja Saimin kanssa jatketulle antivetoharjoituskurssille raviradalle, josko samalla olisi nähtävissä ravikaakkeja neitien ihmetellä. Noin kahden sadan pysähdyksen ja kontaktin oton sekä parin uupuneen käsivarren jälkeen koirakko saapui Teivoon, jossa vain yksinäinen lanatraktori kiersi rataa. Vasta silloin isäntä muisti tiistain olevan ravipäivä ja tietysti kaikki konit olivat valmistautumassa illan koitoksiin talleillaan. Onneksi maasta sentään löytyi muutama kakkarakasa likkojen ihmetellä...
Korvaukseksi epäonnistuneesta hevosiintutustumiskeikasta isäntä päästi Helmin ja Saimin raivoamaan Horhan mäkeä ylös ja alas, kunnes pari oli valmis kotiinlähtöön ja eväälle.
Huomenna uusiksi???

Puoliksi uimassa

Aamulla Saimi sai loistoidean lähteä jäitse ojan ylitse Helmin perään. Menomatkalla jää piti vain ankaraa rutinaa, mutta ylitys onnistui ja Saimi loikki tyytyväisenä hetken ojan takana, kunnes huomasi olevansa ihan yksin. Toiset eivät jostain syystä innostuneetkaan ylittämään kaksimetristä ojaan : )
Paluumatkalla Saimi osasi jo varoa rutisevaa jäätä ja tuli ojan yli melkein ryömien, vaan sekään ei auttanut: jää petti takajalkojen alla juuri kun etupää oli jo kuivilla. Siinä sitten hetki meni Sämpylällä vedessä liotessa, veto kun ei piisannut ylösnousuun. Isäntä auttoi Saimin tukevalle maalle selkävilloista nostamalla, eikä pikku kastuminen juuri näyttänyt neitiä haittaavan. Toivottavasti sentään jään rutina opetti välttämään seikkailua ohuilla pinnoilla...

Maanantain mittauksia

Aamuvaaka osoitti Helmille tänään painoa 20,5kg ja Saimille "vaivaiset" 19kg...painoon taitaa vaikuttaa suuresti kolmekin päivittäistä vapaa-lenkkiä verrattuna pääasiassa taluttimessa kuljettuun edellisviikkoon. Säkäkorkeutta Saimille saatiin mitatuksi kokonaiset 60cm, Helmikin tietysti mitattiin ja tuloskin oli vanha tuttu 57,5cm...

Jäätä ja lunta

Mökillä oli talviset olot. Sen testasivat puolilta päivin paikalle ehtinyt V8 ja isäntäväki, joka paineli heti paikalle päästyään järven jäälle. Isännän saappaiden alla alkoi kuulua rutinaa  jo metrin päässä rannasta, joten Helmi ja Saimi saivat komennon pois jäältä. Yllättävän hyvin ne malttoivatkin pysytellä tiessään järveltä. Ehkä siihen auttoi jään iljettävä liukkaus, eihän sillä meinannut Sämpylä millään pysyä tolpillaan. Asiaa saattoivat myös auttaa kaksijalkaisten maan puolelle heittelemät lumipallot, joiden perässä neidit jaksoivat juosta pallokaupalla.
Jään reunalla...

Virallinen ulkoilu tehtiin metsään, jossa setterit saivat nuuskia peurojen jälkiä. Varsinkin Helmillä oli lenkin ajan mahan alus täynnä jalkoja ja lopuksi kuonokin naarmuilla puskissa poukkoilusta. Saimikin uskalsi irrottautua isäntäväestä jo varsin kauas, välillä se oli silman kantamattomissakin jokusia hetkiä. Ja aina kun ikävä yllätti, tai isännät tuntuivat kadonneilta, alkoi huomiohaukku kuulumaan. Siitä sitä sitten tiesi vislata Sämpylälle reittiohjeita ; ) Helmi-Orvokkihan ei ole minkäänlaisia ääniä puskissa kulkiessaan päästänyt, ei jäniksen perässä, eikä "eksyksissä" ollessaan.
Lenkin jälkeen nautittiin kahveet ja hetki luettiin (siis koirat nukkuvat sylissä) mökillä, ennen kuin lähdimme pimeätä pakoon ja Linnan juhlia katsomaan kotiin...

Kaapelilla

Pikaisen aamulenkityksen jälkeen Saimi heilautettiin auton takapenkille emännän seuraksi ja isäntä lähti ajelemaan kohti pääkaupunkia. Perille Helmin kummilaan päästiin puolilta päivin. Siellä isäntäväki tankkasi ensiluokkaista pizzaa ja kahvetta ennen Kaapelitehtaalle lähtöä.
Näyttelypaikalla oli taas tavanomainen kuhina kaikenlaisten pikkupentujen sinkoillessa ees taas. Kehän pielessä huomasimme aikataulun olevan runsaasti myöhässä ja kun Saimi viimein pääsi (tutustuttuaan eri koirarotuihin sakemannista Australian karjakoiraan ja Länsi-Göötanmaan pystykorvaan ja vedettyään jo kunnon tirsatkin välillä) isännän kanssa kehään ainoana ikäryhmänsä narttuna, oli aikataulu myöhässä jo reippaat kaksi tuntia!
Tuplalöystyvä remmi toimi ihan ok, mitä nyt leikkautui mukavasti ohjaajan kämmeneen aina kun Saimi halusi tavata jonkun toisen nelijalkaisen. Singahteluista huolimatta isäntä oli varma ennen kisaa, että Sämpylää saa hinata taluttimesta perässään, sen verran neiti oli jo puutunut odotteluun. Vaan heti ensi seisotuksesta homma sujui melkein mallikkaasti. Tuomari oli tosi tarkka äijä ja kopeloi koirat perin pohjin, siksipä aikataulu olikin niin venähtänyt. Arvostelu oli seuraavanlainen: Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula. Riittävästi kulmautunut etuosa. Erinomainen runko. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu hyvin edestä ja takaa, sivuliikunnassa voisi olla enemmän ulottuvuutta.
Kirjauksella kopsahti  kunniapalkinto ja lopputulos oli PNP2.

Kuvassa Sämpylä ruusukkeella ja nauhoilla.

Sitten vain kotimatkalle räntäsateessa ja loskassa, jotta Helmikin pääsisi nauttimaan seurastamme...

Pientä valmistelua

Saimilla on huomenna jälleen (kolmas runsaan kuukauden sisään!) pentunäyttely. Tälläkin kertaa painellaan Helsingin Kaapelitehtaalle katsomaan ja kisaamaan seudun settereiden kanssa. Valmisteluina kerättiin repullinen ruoka-, juoma- ja herkkutavaraa aamuksi valmiiksi ja käytettiin Saimi pesulla (ja samalla saunassa). Pesu sujui sutjakkaasti kahdella pesijällä, samoin pyyhekuivaus. Saimin mielestä ikävintä oli loppukosteuden föönaus karkeamman kuivauksen jälkeen. Jaa-a, ehkäpä ykkösijasta kilpaili melko tasaväkisesti puhalluksen kanssa korvanpuhdistusoperaatio.
Viime keikalla tuomari suositteli Saimille ns. tuplalöystyvää remmiä ja isäntäväki ostikin sellaisen näyttelyn kaupasta. Väri vaan oli turhan haalean ruskea, joten remmiä on nyt tummennettu tulevaa käyttöä varten värjäyksellä, teellä ja viimein kenkäplankillakin. Katsotaan nyt näyttelypaikalla, onko piuha oikean värinen ja toimiiko se "tositilanteessa" toivotulla tavalla, vai käytetäänkö edelleen nahkaremmiä.
Saimilla on siis aamulla tosipaikka edessä, autolla täytyisi matkailla Hesaan asti, ja Helmi saa jäädä kotiin lötköttämään ; )

Joulukortti

Iltapäivän "auringossa" oli tarkoituksena ottaa perheen pikku settereistä muutama valokuva joulukorttia varten. Rekvisiitaksi emäntä oli rahdannut Rovaniemeltä, pukin pajalta,  valkoisen poron. Elukka taisi olla oikein Petteri Punakuono, siksi arvokkaalta se näytti. Perheen juniori sai pidellä poroa ja asettella sen sopivaan paikkaan pihanurmelle (toivottavasti lunta ei sada ennen joulua!). Sitten hän komensi setterit poron molemmin puolin istumaan ja isäntä pääsi valottamaan digikennolleen useita onnistuneita otoksia, eri valotus- ja aukkoarvoilla ja vielä kaikessa rauhassa.
Hah!
Kun poro oli saatu läntättyä ketoon, koirat olivat kummatkin jossain omilla teillään. Kun neidit viimein saatiin istumaan sarvipään molemmin puolin, näyttivät ne aivan piiskatuilta kulkukoirilta. Kaksijalkaiset täytyi siis miettiä uusia menettelytapoja. Sillä välin Helmi ja Saimi nappasivat poron hampaisiinsa ja ryhtyivät tappelemaan terrierien lailla omistusoikeudesta niin, että poroparka joutui hoitoon.
Niinpä, Petteri on nyt kaaappikellon päällä odottamassa joulua, ja kortin näette/saatte lähempänä joulua...

Viimein pakkasta

Suurta juhlaa! Aamulenkki Helmillä ja Saimilla sujui pitkästä aikaa kuivissa oloissa. Maa oli jäässä ekaa kertaa kuukauteen ja hieman olivat lätäkötkin kovettuneet, siis jäätyneet. Niinpä Hemppu ja Sämpylä pääsivät laukkaamaan riemurinnoin perätoukuria pitkin suopursukkoa, Saimi tapansa mukaan Helmin hännässä roikkuen.
Kotiinpaluukin oli yhtä "riemua", kun kumpainenkin hurtta pääsi aamupalalle ilman tassu- ja massupyykkiä.
Pysyisivätpä kelit pakkasella seuraavat neljä kuukautta...