Juhlimassa oli ainakin parikymmentä emännän sukulaista ja siinä olikin Helmillä hieman purtavaa, onneksi ei kuitenkaan sanan oikeassa merkityksessä... Vaikka isäntä yritti toppuutella ihmisiä suotta tervehtimästä Helmiä, ei hän oikein onnistunut tehtävässään. Helmi sai lähes välittömästi haukku-hepaasin ja räksytti narunsa päässä, peruutettuaan ensin mahdollisimman kauas, tasaisesti kaikille, uskaltaen kuitenkin tulla nuuskaisemaan varovaisesti kutakin tyrkylle tullutta vuorollaan. Isäntäväki arveli Helmin laantuvan ja tottuvan porukkaan varsin pian, mutta siinä he saivat pettyä surkeasti; Helmi oli koko illan sitä mieltä, että vieraissa ei ollut ainoatakaan kaveriksi kelpaavaa. Juhlat kuluivat Helmi-Orvokilla loppuun väistellen ja haukkuen.
Tilanteen pelastivat vieraiden, onneksi, runsaat koirakokemukset ja Helmin riehakas kaahotus rannassa ja järvessä. Mikäs sen huvittavampaa katsoa, kuin vuorotellen veteen sukelteleva ja hiekassa paalitteleva koira, varsinkin kun sitä ei tarvinnut ottaa omaan autoonsa kotiin lähtiessään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti