keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Hyvää huomenta vain...ja iltaa

Kun Helmi-Orvokki vielä nukkui, Saimi jo ehti lirauttaa aamupisut sanomalehdille ja pökeltää kakat emännän työpöydän alle. Isäntäväki näytti olevan vähän hitaalla, kyllähän Sämpylän aikeet olivat aivan selvät...eihän sitä olisi tarvinnut kuin vaivautua toimittamaan Saimi-Sämpylä ulos puoli yhdeksältä.
Varsinainen aamulenkki tehtiin harjuun. Matkalla Helmi-Orvokki sai harjoitella vetämättä kulkemista ja Saimi sylissä kulkua. Harjussa Helmi pääsi laukkaamaan vapaasti ja Saimi harjoitella metsässä kulkua valjaissa, välillä oikein irtikin. Saimi on onneksi vielä niin pieni, että se pysy hetkeäkään Helmin perässä, joten se pysyy hienosti kaksijalkaisten matkassa. Kotiinpaluun aikana porukka tapasi naapurin rouvan, joka ihasteli Saimia, joka taas nukahti oikopäätä keskelle pihaa päästyään pois olkapäältä.
Illasta kävimme näyttämässä Saimia mummulle mökillä.
Helmi hyödynsi tilaisuuden ja polki pellot tantereeksi laukatessaan riemulla lintujen perässä itsensä piippuun. Saimi veti lähinnä lonkkaa, paitsi sen ajan, jonka se nutuutti Helmin kanssa.
Paluureissulla Saimi kuskattiin näytille vielä vaarille ja kummitädin äidille. Kummitädin Sofie sai osakseen Sämpylältä lähinnä murinaa, muut menivät tost noin vain.
Kun koirat viimein pääsivät kotiin, emännän häkkikoulutus kantoi hedelmää. Setterit kuskasivat lähes kaiken maallisen omaisuutensa häkkiin ja ryhtyivät sitten nujakoimaan siellä. Sämpylä on suorastaan raivokas tappelija ja ottaa intomielisesti matsia ikenet takana, Helmi taas on pitkämielinen äitihahmo, joka sietää pikku-paviaanin riepomista...

Ei kommentteja: