Aurinkoinen talvipäivä

Helmin aamulenkki suuntautui jälleen suolle, jossa on kiva juosta pakkasella ja lumikelissä. Pysyy näet turkki puhtaana, lukuunottamatta viittäsataa jääkokkaretta, jotka jäävät juuri ilmestyneisiin karvahörhelöihin killumaan. Lenkin puolivälissä tapasimme ajokoiranpentu Jeren (4kk), joka oli juuri ensimmäistä kertaa ulkona uusien isäntiensä kanssa. Jerestä huomasi kuinka paljon Helmi-Orvokki on kasvanut talven aikana. Ajokoiranalulla oli tosi suuret tassut ja vieläkin vempulampi olemus, kuin isäntä muisteli Helmillä olleen. Isännän kumarruttua moikkaamaan tulokasta, sai hän heti mojovat pusut, sekä pienokaiselta, että tietysti Helmiltä. Jeren isännällä ja emännällä kuului olevan suuria suunnitelmia tuoreen ajokoiransa pään iloksi, koira kun oli hankittu aitoon ja alkuperäiseen käyttöön. Harjoittelutilaisuuksia ainakin piisaa. Vaikka Jeren isäntä itse asiassa ihmetteli, kuinka uskalsin pitää Helmiä irti jänisten ja lintujen vuoksi. Arveli koiran löytyvän hetimiten viereisestä läänistä. Noo, kun Helmi oli aikansa pelmunnut ja peloitellut Jereä, se lähti tapansa mukaan isännän mukaan "mennään"-komennolla. Suon kokoisella alueella ainakin toistaiseksi isäntä uskaltaa aivan helposti pitää Helmiä "huutokomennolla" kiinni.

Iltapäivästä koko perhe keräsi tavaransa autoon ja lähti mökille auringon viime säteiden paistaessa. Tätä kirjoitettaessa on umpipimeää, mutta tupa on jo lämmin, samoin sauna ja vesipata, joten pian siis saunotaan kaikin. Helmi on lämmityspuuhien aikana tarkastanut omat ja toisten tilukset, sekä haukkunut järvelle kumeasti...ja kaiku on vastannut yhtä äänekkäästi. Nyt Helmi makoilee tietokoneilevien isäntänsa ja emäntänsä välissä sohvalla tyytyväisesti kiiskotellen.