Noutaja tuli

 Siirryin ajasta eteenpäin keskiviikkona 27.10.2021.

Nivelrikot kolmessa jalassa ja rautalanka yhdessä, eivät sanottavasti auttaneet, kun nisäkasvain alkoi nopeasti ottaa valtaa. Voimat heikkenivät ja perheen uuden tulokkaan, Laurin, kanssa ehdin aloitella kasvatustöitä vain kuuden viikon ajan.

 Jääkää hyvästi.

TV-tähtenä ennen syöksyä Savoon

Fysioterapeutin keikka oliki tänään hieman poikkeuksellinen. Ei siksi, että olin kuulemma toipunut "hämmästyttävän" hyvin kassikuljetuksesta huolimatta; jalassa kun on havaittavissa jonkinlaisia lihas-alkoita ja kulkukin oli ketterähköä edelliseen kertaan verrattuna...vaan siksi, että paikalla oli oikea tv-toimittaja Yleisradioyhtiöstä. Hän kuvasi fysioterapeutti-Kirsin ja meikäläisen edesottamuksia antaumuksella koostaakseen tästä kerrasta ja jostakin myöhemmin kuvattavasta materiaalista koira-aiheisen insertin lastenohjelmaan! Vedettiin siinä Kirsin kanssa aika ammattimaiset treenit, jotta meistä jäisi katsojille kunnon mielikuva.

Sitten olikin jo Savon syöksyn aika. Heti kun isäntä oli päässyt virasta, Pasaatin keula käännettin Mikkeliin ja Kertun noutoon. Emäntä rässi paikalle runsaassa kolmessa tunnissa ja siellähän ne mun naskit laumana peuhasivat Riitan talon takapihan aitauksessaan ja tunsivatkin vielä ihkaoman emonsa! En sentään tuppautunut leikkimään maitobaaria ; ) Siinä sitten isäntäväki ja Riitta heittivät hetken läppää ja minä moikkasin Fionaa ja Jatzya pentujen lisäksi ja hieman ennen hämärän tuloa sain seuralaisen autoon, vaikkakin aluksi emännän syliin. Kerttu lähti takaisin synnyinkotiinsa!
Tähän onkin meikäläisen mainio paikka lopettaa bloggailu ja siirtää vastuu esikoistyttärelle, tehdä niin kuin sukupolvenvaihdos. Johan tässä ehti melkein viisi vuotta kirjailla omia ja muidenkin tekemisiä 1 281 kertaa ja jokunen tyyppi niitä lukaisikin, ainakin laskurin perusteella sivulla käväistiin 10 032 kertaa...ei mikään succé, muttei huonokaan.
"Kerttu-uutiset" löytyvät tämän linkin (http://kerttu-setteri.blogspot.fi/) takaa, joten siitä vain napsaisten ja seurailemaan pikkulikan toilailuja, saattaapa seassa olla jotain meistä muistakin ;)

Sukupolvenvaihdos

Nyt on varmistunut sukupolvenvaihdos meidän bloggauksissa! Kerttu noudetaan Mikkelistä huomenna illalla ja takaisin kotiin ehdittäneen heti keskiviikon puolella. Silloin onkin sitten jo uusi blogi-osoite "Kerttu-uutiset".
Laitan huomenna, tahi sitten keskiviikkona linkin vielä tälle sivulle, jottas osaatte sitten siirtyä pikku penikan tapahtumain pariin!

Paluu sivistyksen pariin

Lauantai meni maalla metsässä rytiköiden (katso edellinen kirjaus) ja tuntitolkulla kalojen perässä järvessä melskaten. Siinä sai heikkovoimainen takakinttu kyytiä :)

Kalastaja työssään.

Välillä kävin rannalla aurinkoa ottamassa Saimin vieressä ja naureskelin kaksijalkaisten matonpesu-urakkaa ja ampiaispesän tuhoamisyrityksiä. Isäntä sai liiteriin rakentuneen kaalin kokoisen pesän siirrettyä ämpäriin ulos, mutta itse pörriäiset jäivät vanhan pesän tyveen tekemään uudisrakennusta...ja Raidia ei ollut, hah.
Sunnuntaina tehtiin taas aamusta raivokas metsän skannaus köysien jatkeena ja sitten järviruohojen kitkennän ihmettelyä ennen kotiin lähtöä.
Kotosalla Saimi piipahti heti luukusta päästyään naapurin Juuson rippiäisiin kylään. Kutsu oli vasta klo 15, mutta Sämpylä kiersi puoli tuntia etuajassa morjestamassa vieraat ja tarkastamassa tarjoilun :)
Isäntäväellä menikin loppuilta juhlakansaa lepytellessä :))
Ihan illan päätteeksi raivattiin viimein pentula tiehensä ja laitettiin paikat kuntoon tiistaina tulevaa Kerttua varten. Pikkuisen käväisi haikea mielessä pentulan lattialla makoillessani, pääsi jopa muutama surkea nyyhkäisy :((
Emäntä soitteli Mikkeliin ja sai muiden terveisten ohella taas painotietoja pentueesta. Adele (Kerttu siis) painoi 4,9kg...aika vähän verrattuna Kaisan 7,09kg viime elokuussa, Anton oli 5kg, Adam 5,7kg, Afrodite surkeat 4,2kg, Axel 5,6kg ja Adalmina 4,5kg.
Soitelkaapa Riitalle, tarjolla olisi näet erinomaisia settereitä. Minä, jos kuka, sen tiedän!

Maaseutuelämää metsän ja järven katveessa

Perjantain lopuksi Volkkari pakattiin täyteen koiria ja ihmisiä (kuitenkin vain säällisesti) ja pöräytettiin Elon elintarviketäydennyskeskukseen. Tarvikehankinnan jälkeen matka maalle kulahti nopeasti ja heti kun auto oli tyhjennetty, pääsimme metsään!
Minä reissasin tietenkin kassi perän tukena, mutta Saimi sai huiskia peloottelemassa liito-oravia (ei kyllä ole koskaan edes nähty, missään). Mulla roikkui kahvoissa vuorotellen jompi kumpi isäntäväestä ja aika hyvään lämpöön tyypit sainkin, sillä tuoksut olivat huumaavat ja joka puskan ja ryteikön sisään piti katsoa. Onneksi isäntäväkeni on täydellisen löperöä porukkaa ja suostuu seuraamaan minua melkein minne vain keksin itseni tunkea ;))
Lenkin jälkeen pääsin rantaveteen, edelleen köydessä ja valvottuna, kalastelemaan. Olipas siinä kiva kahlailla ja rynnistää särkien ja ahvonoiden perään ennen unelle menoa...mökillä muuten tehtiin melkoinen huonekalujen siirto-operaatio, jotten onnistuisi hyppimään minnekään luvatta. No, nyt ovat makuupaikat vailla vertaa!

Terapiaa

...ei ole pelkästään pentujen poismuutto ;)
Sillä eilen, keskiviikkona, oli ensimmäinen fysioterapeutin "istuntoni". Kirsi-fyssari oli tyytyväinen jalan asentoon ja toipumiseen yleensä. Painoa huonolle jalalle en kuitenkaan vielä paljon pane, sillä vaaka näytti huonolle vain kilon ja paremmalle kuusi kiloa. Terapiassa käveltiin aitojen yli ja tehtiin kaikenlaisia manöövereitä, lopuksi Kirsi vielä hieroi selkäni vetreäksi. Saan muuten tehdä lyhyitä "kassittomia" lenkkejä ja peräti tunnin keikkoja kassin kera :)
Tuliaisiksi sain jumppaliikkeitä: tassun antoa seisten, tyynylle istumista ja ympyröiden tekemistä...
Tänään oli sitten vuorossa lääkärin ensimmäinen jälkitarkastus.Lääkärini Hansu oli hyvin tyytyväinen tilaani ja lupaili jopa reipasta vapaana liikkumista heti puolen vuoden päästä...josko silloin taas löytäisi kauriin!
Seuraava tarkastuspiste on syyskuun puolivälissä. Silloin otetaan röntgenkuvia ja mietitään poistetaanko joitain keinotekoisia tukirakenteita...
Vaaka näytti muuten 23,65kg, olen siis melkein mitoissani ja maidontuottokin on juuri loppumassa.

Yhteenveto pikku pentusistani...porukalla oikein arvosteltiin

Adele I, syntyi 11.6.2013 klo 23.51 ja painoi 361g. Adelella on "siivet selässä". Narttu on utelias ja tarmokas ja tytöistä vankin. Adele "jää kotiin" äidin paimennettavaksi. 

Seitsemän viikon iässä Adele painoi 4 110 g.

Anton I, syntyi 12.6.2013 klo 00.24 ja painoi 357g. Anton on tutkimusmatkailija, joka kulkee omia polkujaan. Rauhaa rakastava ja räyhää väistävä Anton vietti yönsäkin mielellään omassa nurkassa. Anton on pojista kevytrakenteisin, joten siitä tulee kestävä metsän koluaja. 

Anton painoi seitsemän viikon iässä 4 390 g.

Adam II, syntyi 12.6.2013 klo 01.19 ja painoi 377g. Adam on poustailija ja melkoinen jytky. Adam on tyylikkään valkea ja sillä on selkeärajaiset läikät sekä naamassa lempeä ilme. Adam on tyynen rohkea, joten siitä saa mainion seurassa liikujan, miksei myös hienon näyttelykoiran.
Adam painoi seitsemän viikon iässä 5 150 g.

Afrodite II, syntyi 12.6.2013 klo 02.46 ja painoi 315g. Afrodite on "vaahdosta syntynyt" valkea neito. Naamasta puuttuu punaista ja toinen silmistäkin on lainattu Paul Newmanilta. Afris on porukan hurmaaja, jonka toinen korva on dipattu suklaassa. Afrodite on sopiva koira kaikkeen, missä ei tarvitse kilpailla läikkien sijainnista sillä se on todella viehättävä luonteeltaan.
Afrodite painoi seitsemän viikon iässä 4 040 g.

Axel III, syntyi 12.6.2013 klo 04.29 ja painoi 409g. Axelilla on kunnon mantteli selässään ja se oli porukan suurin jo syntyessään. Niinpä painoa on seitsemän viikon iässä 5 225g. Axelkin on rauhallinen ja maskuliinen jässikkä, joka ei pienestä hötkyile, paitsi jäädessään yksin. Emäntä nukutti sen aina erikseen tanssimalla. Vaatii siis omistajaltaan omistautumista ollakseen parhaimmillaan. Ja parhaimmillaan se onkin tosi sydämellinen ja edustava koira.

Adalmina III, syntyi 12.6.2013 klo 05.07 ja painoi 324g. Adalmina on melkoinen seikkailija ja samalla ärripurri, jonka päätehtäviin kuuluu herättää nukkuvat ja kiusata isompiaan, joita riittää, sillä Adalminalla ei juuri ole aikaa ruokailuun ja nukkumiseen. Ääntäkin pikku penteleestä irtoaa, joten maaseutu saattaisi jämäkän omistajan kotiseutuna olla paras. Adalmina on porukan kaunein tai ainakin eniten minun näköiseni ja oloiseni päälakihelmineen. Adalmina painoi seitsenviikkoisena 3 940g.

Mikkeliin mänijät

Pentueen poimija, kasvatta-Riitta, soitteli illansuussa ja antoi emännälle matkaraportin pentueen muutosta Mikkeliin:

Naskilauma pääsi vaikeuksitta perille, kukaan ei reissussa rähjääntynyt, eli sivistyneistä jälkeläisistäni ei yksikään pissinyt, saati kakkinut kuljetuslootaan, puhumattakaan pahoinvoinnista! Kuski-Riitta sai ajaa jopa täydessä hiljaisuudessa 350km, vaikka autossa oli peräti seitsemän koiraa :) heti perille päästyään jengi kirmasi iloisesti pitkin pihaa turauttamaan tulostukset ja sitten vielä tehtiin kissan kanssa ilman ongelmia...johan tässä saa olla vallan ylpeä.

Minä olen nyt lopun perheen kanssa mökillä tokenemassa pentueeni menetyksestä. Sain kulkea "kassin" kanssa kunnon metsälenkin ja vielä kahlailla rantavedessä kalaparvia pelottelemassa (köydessä siinäkin tapauksessa). Pikku ongelmaa pukkaa kyllä puoliavonaisen maitobaarin vuoksi, onneksi emännällä on kunnon lypsyote :))

Ne lähti ny! :((

...niin sitten kasvattaja-Riitta pakkasi pentueeni farkun perään ja matkalle sijaisvanhempien hoteisiin, jättäen minut toipumaan jalkani kanssa.

Matkayksiössä on tunnelmaa...

Noo, onhan tässä vajaat pari viikkoa aikaa laannutella imetysvälineitä ja parannella reisi- ja lonkkaluun liitoskohtaa, ennenkuin Kerttu käydään noutamassa takaisin Mikkelistä elämäämme sulostuttamaan. Reissulla likan nahkaan pitäisi tarttua ainakin tunnistussiru ja rokote sekä tuliaisiksi kuuluisi saada virallinen nimi ja protokollaan kuuluvat muut pikku seikat oikein paperilla.
Melkein seitsemän viikkoa naskien kanssa oli mulle ja emännälle (ainakin, jollei muillekin) emotionaalisesti ja fyysisesti sen verran "kasvattavaa" aikaa, että Mikkeliin mänijän lähdettyä me istahdimme hetkeksi mouruamaan pentulaan

...hiljaista on.

...ja sitten aloimme valmistautua mökille lähtöön :D

Perillä, onneksi isäntäväki on modifioinut makuutilat ;)

Uusi uljas maailma..tulollaan

Aamurynnistys pihatiloihin tapahtui tänäkin aamuna ns. vapaalla laukalla. Hieman huvittavaa oli pentujen luisunta minun ramppia (vanerinpalasta tehty luiska portaiden välttelyyn) suorastaan hallitsemattomasti turvalleen pihamaalle, suojamatto kun oli sadetta paossa ja poissa paikaltaan. Anton unohtui (tapansa mukaan) porukasta ja seikkaili kukkamaan takana muiden pakkautuessa kuuliaisesti piha-aitaukseen. Antonille kävi muutoin samalla reissulla kylmästi  sillä se erehtyi moikkaamaan Saimia turhan tuttavallisesti ja sai heti rivin pitkiä hampaita kaaliinsa...vinku kuului, mutta mitään ei sentään sattunut.
Puntarointi aamupalan jäljiltä osoittautui tänään sekin hieman haasteelliseksi, sillä turpuneimmat ylittivät Beurer-grammavaa'an sietokyvyn. Niinpä emännän iki-aikainen talousvaaka joutui remmiin ja vaa'itsi möhkäleet vaivatta ; )  .
Hehkuvasta helteestä huolimatta emäntä innostui tänään iltapäivästä harjoituttamaan naskilaumaa mitä ihmeellisempien asioiden parissa. Valjaat päällä kukin kulki pihassa muutamat harjoitusmetrit ja harjoitteli tapaamaan ruohonleikkuria. Adalmiina ilmoittautui porukan luumuksi ja pakoili masiinaa...
Se on muuten viimeinen yö noilla mun nappuloilla tässä talossa !!! ; )) Siis, jos kasvattaja-Riitta ei yöllä salaa kerää kimpsujaan ja Hugoa (tulivat porukalla noutopuuhiin) ja vaivihkaa häippäise ilman pentuja Savvoon...

Aamun rauhaa "setteripesässä"

Punavalkoiset kuusiviikkoiset Irlanninsetterit aamutoimissa

Jälkiruoka hiljentää lauman

Hellettä pentulassa...kuvina

Kun aurinko lämmittää, saa kulumaan koko päivän ulkona.
Mukavasti.
Tässä se kuvina:

Aamiaisen jälkeen äiti ja poika (Anton) levolla.

Myös Axel lepäilee.

Adele sen sijaan jo juonii  jotain...

Mitään ei ehtinyt tehdä ennen kuin oli jo syytä hakeutua varjoon.

Toiset eivät sen päälle ymmärrä, vaan ruskettavat massunahkaa varomattomasti.

Illan viileys käynnistää koirat.

Sir Edmund Hillary ja sherpa Tenzing Norgay.

Sherpat...kaikki naispuolisia, kuten myös sir Edmund ; )

Noutoharjoitus menossa. 

Kolmen päivän kolo.

Kaivosinsinööri on tehnyt tarkastuksen.

Uupunut kaivostyöntekijä.

Viisikko ja ojan salaisuus

Ojan salaisuus on salaatti. Sen totesi viisikko ensimmäisellä yhteisellä tutkimusmatkallaan kotikadun ojiin. Oikeastaan minä en päässyt ojaan asti kassin ja remmin kanssa, mutta juniorit hoitivat sen auringon tarkkudella. Meille Saimin kanssa jäi lähinnä taustan vahtiminen.
Kuten aiidon Viisikon tapoihin kuuluu, syödään aina ja kaikkialla ja varsinkin tiukoissa paikoissa. Tiukkaa oli lähinnä pennuilla uusien valjaidensa kanssa (niitä on vain kolmet, muut soittelivat lehdellä pentulassa seikkailun ajan). Adam, Axel ja Adele olivat ne onnekkaat, jotka pääsivät tutustumaan kadunvieren nokkosiin, pukinjuuriin ja Pietaryrtteihin.

Adele XS-valjaissaan ; )

Matolaatikko

Kolmas madotuskerta koetti ja tulokset olivat aamulla hieman lohdullisemman näköiset pökäleet kuin edellisellä kierroksella. Suolinkaisia tulostui edelliskerran tavoin, mutta vain maksimissaan pari per penikka. Pientä puhdistusta Canexilla on siis saatu aikaan...
Penikoilla meni muuten koko päivä ulkosalla, sillä jo aamutoimetkin tehtiin nurmelle: ensin pentuaitauksen luukku auki ja sitten koko konkkaronkka seurasi isäntäväkeä suoraan ovesta ulos ja minun luiskaani pitkin pihamaalle! Kehitystä, ihan kuin oikeat koirat!
Emäntä hankkikin päivällä kolmet minivaljaat, joita sitten testattiin kadulla reippailemalla Afriksen ja Axelin toimesta (muuut nukkuivat) ja vaikka meikä onkin toipilas, eivät naskit pysyneet perässä...
Illan aikana pentuja kävivät katsomassa muutamatkin tuttavat ja niinpä nappulat saivat hyvän tilaisuuden kaivautua aitaukseen yhä syvemmälle ja syvemmälle. Kun viimein oli sisällemenon aika, isäntä sai hetken jos toisenkin lapioida multaa takaisin kuoppaan ja tampata ketoa valmiiksi huomiselle ruoputukselle ;)
PS. Nappulat harjoittelevat juomaan kiposta vettä, viimein.

Anton astialla.

Musta tulee isona...

Axelista ainakin varmaan kaivinkoneen kuljettaja, sillä tänään äijän keksintöihin kuului kaivautua pentuaitauksen perustuksiin.

 Lakaisukoneen kuljettajia taas varmaan ovat Adele ja Anton...

tosin Anton miettii vielä metsuriksi ryhtymistä...

...ja kaikki muutkin pennut halajaisivat kaivostöihin, mikäli kaivinkoneen kuljettajan tulosten laajentamisesta jotain voidaan päätellä ; )

Manurea manorissa

Isännän virhe! Meinaan päästää penikat aitauksesta remuamaan pitkin kartanoamme...pentue leikki ensin aitauksessaan alkuillasta leluja natustellen ja emännän sylissä pyöriskellen.

Afrodite ja vinkupupu.

"Ruokailua" porukalla.

Sitten kummini tuli näyttämään naskeja veljelleen, kunnes oli taas nappularuokailun vuoro. Emäntä hääri pentulootan tietämillä, kunnes viimein veti herneet nenäänsä ja komensi töllöä tuijottavan isännän vaihteeksi pentuvahtiin. Eipä tullut äijän "Huippumalli haussa"-ohjelman katselusta mitään, kun ohjelmassa oli "Pikkupentu pisulla"-sarjatulitus. Koko konkkaronkka nimittäin otti ritolat kuistille ja sieltä kevyessä sivuluistossa olohuoneen puolelle harmaalle nukkamatolle ja tulosti kukin läikän keltaista isännän siivottavaksi. Eikä siinä kaikki; kun ahkera rätinheiluttaja oli WC:ssä huuhtelemassa tuotoksia, tuuppasivat nappulat porukalla kiekurat MINUN nukkumapaikalleni! Isännän huiskiessa yhä kiihtyvällä tahdilla tuotteiden parissa, pennut kiihdyttivät myös ja onnistuivat sotkeutumaan tuotteisiinsa ihan kiitettävästi...ja taas siivottiin ;)
Onneksi pikkupentu ei ole aivan pohjaton likakaivo ja niin hetken kuluttua isäntä jo naureskeli kiitäville ja kaatuileville pullapossuille...kunnes huomasi istuvansa pisulätäkössä jo melko märin housuin : D

Atakkiotos perintömaton tuhoamisesta.

PS. Aiheutin vaihteeksi isäntäväelle muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä hankkimalla jostain kummasta lonkkani päälle jonkinlaisen nestekeräymän. Jalka pelaa onneksi normaalisti, eikä möykky ole kipeä...mutta näyttää tietysti huolestuttavalta, näin aiempiin tapahtumiin verrattuna...

Tilastotiedettä

Kirjattakoon tähän hieman tilastoja pentulaumastani: Kaikki pentuset ovat ylittäneet 9 kertaisesti syntymäpainonsa, puolet jo kymmenkertaisesti. Eli painoa on kevyimmällä (Adalmina) 3125g ja isommalla (Axel) 4125g ja kuten arvata saattaa, muut mahtuvat tähän väliin ; )
Huomattakoon, että minä tuuppaan vielä kertasyötöllä 40g/penikka, aika hyvin siis vielä lähtee, vaikkakin ihan joka kerta sessiot eivät ole yhtä ravitsevia.
Kaikilla on tietysti kaikki maitohampaat, ja yhdellä on vaaleansininen silmä (Afrodite). Punaiset läikät ovat mukavasti tummuneet ja Axelilla sekä Adelella ne ovat jo melkein syvän punaruskeat. Afriksen muutamat harvat läimäreet ovat nekin hyvän värisiä, siellä kun niitä on. Vaaleampaa ruskeata olevat läiskä näyttävät kaikilla hautautuvan valkoisen alle.
Porukka pissii ja kakkii tietysti jo ulos...siis mikäli isäntäväki ehtii viedä :) Reviiri laajenee joka päivä, kun emäntä aukoo portteja yhä laveammalle residenssissämme, samalla sukan kastumisen vaara on kaikkialla.
Penikat eivät ujostele ketään, eivätkä mitään. Emäntä esimerkiksi heitteli munakennoja lattialle aika mäiskeellä ja joka tirppa vain singahti tarkastamaan tilannetta. Eilen nappulat saivat harjoitusvastuksikseen possunkorvien suikaleita ja imeskelivät niitä suurella hartaudella aina surkeaan loppuun asti (minä tulin ja söin...latinaksi veni, vidi, hotkis)

Mmmmm...possun korvasuikaleita,

Axelkin keskittyy purupuuhiin :)

Tänään taas isäntä heitti niille hätäpäissään pari purkillista pehmittämättömiä papuja, joiden suosio oli suuri: kaikki menivät...onkohan vettä tarpeeksi saatavilla :)? Käväisin kyllä aukaisemassa maitobaarin hetkeksi sitä varaa.

Några svenska (också) talande besökte

Olipas ilkeästi sanottu isännän serkusta ja hänen miehestään; ei se varmaan niiden vika ole, että Ruotsissa asuessaan on mukavampaa puhua ruotsia :))
Joka tapauksessa pariskunta saapui pentuetta katsastamaan juuri ennen aamupalaa (aamupalan nauttiminen oli jonkin verran normaalia myöhäisemmässä, klo 11) ja tapasikin tulostussyistä juuri ulos toimitetun penikkalauman aitauksesta peuhaamasta. Tutustuminen laumaan sujui notkeasti ja jostain ihmeen syystä heidänkin mielestään Afrodite, vikapää, oli kaikkein kaunein. Eivät sentään inostuneet varaamaan itselleen nuorta neitiä...saattaisipa pikku penikka taloudessa kyllä hieman häiritä menevää pariskuntaa :)
Loppupäivä kulahtikin sitten lähinnä aitauksessa maailmaa ihmettellen. Isäntäväki kun oli kyläilemässä ja kummit väsäsivät muonaa ulkogrillillä Wäinön ja Saimin sillä aikaa tuhotessa nurmikkoa aitauksen ulkopuolella. Saimista muuten huomaa, etten ole ollut taistelukunnossa ihan viime aikoina, sen verran innokkaasti se haastoi Wäinöä leikkimään ja remuamaan pitkin päivää. Itse asiassa aitauksen ulkopuolelle nurmikkoon muodostui oikein mullalle tampattu juoksu-ura...

Wäinö -leikkisetä

Viikonlopun kunniaksi meille tuli käymään Saimin kummiporukka pääkaupunkiseudulta. Myös Wäinö -Pohjanpystykorvajunnu oli matkassa, tietysti ja sekös hieman ensin arvelutti isäntäväkeä. Vaan ei niin meikäläistä, sillä kyllä nuori herra paikkansa tietää mun taloudessani :)
Heti aamulla koko pentue toimitettiin pentuaitaukseen ulos toimittamaan sitä, mitä sisällä ei pian enää ole lupa tehdä ja eikös Wäpi ponkaissut pentujen sekaan aitaukseen. Pelon kiljunnan ja hermostuneen haukunnan sijaan nappulat rynnistivät ankkaparvena morjestamaan tulijaa, joka kylmän viileästi odotteli paikallaan ja kun nahkannipsaisut kävivät liian agressiivisiksi, hypähti kevyesti sivummalle odottamaan uutta laumakokoontumista jalkoihinsa. Olisipa Sämpylä yhtä taitava pentueen kanssa, eikä suinkaan hermostuneesti louskuttaisi ja pomppisi pentujen painaessa päälle ;) Samalla Wäinö toimi laumavahtina ja oli ihan haukkana, jos joku pennuista vaelteli liian kauas porukasta. Enpä olisi pystykorvaa paimenkoiraksi arvannut :D

Axel ja huutojoukot

Jos aamulla yrittää hiukankin venyttää ylösnousuaan ja maitobaariksi ryhtymistään, niin pentuaitauksen olkkarinpuoleisen kulmauksen päämiehittäjä Axel aloittaa hirmuisen mekkalan! Ja tuskin jätkä on saanut äänensä riittävästi kohoamaan, kun toinenkin ääni liittyy mukaan vetäisten mukaan lopunkin kuoron. Kasvattaja-Riitta ja Kaisan Kirsi-kasvattaja varoittelivatkin isäntäväkeä jo muutama viikko sitten voimallisesti kasvavasta äänentuotosta, mutta eivät kaksijalkaiset, enkä minä, arvanneet mekkalan voimaa ja periksiantamattomuutta noin hirmuisiksi. Axel on muutenkin "erilainen nuori", sillä sitä ei meinaa saada syömisen ja peuhaamisen jälkeen sammumaankaan niin kuin sisaruksiaan. Yleensä kaikki muut sammuvat kuin saunalyhdyt puolen tunnin reuhtomisen ja jyrsimisen jälkeen, mutta Axel-jäpikäs meuhkaa niin kauan, että emäntä joutuu (mikä ovela koiranpentu ;) tanssittamaan sen uneen...

Sitkeät ihailijat

Emännän serkun tyttäret ovat nyt viettäneet jo kolmatta päivää pentueni parissa. Tänäänkin, aika reippaasta sateesta huolimatta tytöt ja vaari saapuivat lootan reunalle naskeja paapomaan. No, ei se vaari sentään lootassa aikaansa viettänyt, mutta likat kyllä. Väkimäärä oli vielä kasvanutkin yhdellä, kun likkojen naapuristakin oli nuori neiti tullut mukaan. Kolmikko sai taas mukavasti aikansa kulumaan kuusikon kanssa, vaikka sisätilat aiheuttivatkin omat ongelmansa. Pentuset kun ovat kovia lirittelemään ja hampaatkin ovat kasvaneet melkoisiksi reiäntekokoneiksi... ; ))

Adam ja ihailijat

Aamurynnäkkö

Pentulaatikossa oli puoli kasin aikaan vielä aivan hiljaista, joten isäntä kuvitteli pääsevänsä lähtemään töihin tuosta vain. Vaan tuskin oli äijä silmänsä auki saanut, kun mekkala naapurihuoneessa alkoi.
Ovesta kurkistettaessa puoli tusinaa raivokkaasti ruokaa hinkuvaa rynnisti aitauksen portille nojailemaan ja emäntä innosti puolisoaankin toimittamaan penikat ulkopissille. Siispä pari penikkaa kainaloon per naama ja kedolle, sitten uusintakeikka ja lopuksi vielä minut ja Saimi kedolle. Etupihalla penikat rynnivät kukin suuntaansa toimittamaan tarpeitaan ja sen tehtyään sinne tänne...onneksi Saimi ryhtyi leikkitädiksi ja hinasi innokkaita seuraajia perässään...esimerkiksi tutkimaan ohimennen auton alustaa.
Viiden minuutin salama-atakin jälkeen isäntäväki poimi vaihtelevalla nopudella pentuset takaisin sisätiloihin ja ruoka-astian ääreen. Saivatpahan kaksijalkaiset vähennettyä siivoustyötään sisätiloissa, vaan taisi kokonaistyömäärä lähinnä kasvaa ; )

Kulttuurinnälkää

Tyytyväisenä emänä olen havainnut penikoitteni kiinnostuvan päivä päivältä yhä enemmän kirjallisista tuotteista. Tänäänkin tytöt Afrodite ja Adalmina lukivat suorastaan raivolla Aamulehteä pesässään: oikein suikaleet lensivät ja osa materiaalista jopa roikkui suupielistä! Isäntäväen päätös sijoittaa runsaasti luettavia lehtiä pentuaitauksen lattialle on siis osoittautunut oikein hyväksi. Alunperin luulin lehtien lattialle sijoittelun avittavan jotenkin pentusten saniteetti-ongelmiin, mutta siihenhän sanomalehtipaperista ei oikeasti ole kovuutensa vuoksi. Esimerkiksi runsas lätäköllinen ykköstä valuu laajankin paperialueen reunan yli ennen kuin ehtii imeytymään...
Mutta, kuten todettua, toimitettuun tekstiin tutustumiseen lehdet sopivat myös koiranpennuille, samalla saavat hampaat ja niskalihakset harjoitusta sivujen "kääntelyssä".

Hyvää yötä

Penikat riekkuivat taas päivän ulkosalla ja iltapäivän sisällä. Parit tututkin kävivät niitä katsomassa, joten päivässä riitti edellisten tapaan pientä vilskettä...ja sen näkee kuvan reippaasta pikkuväestä.

Saimia penikoiden päätön riekkuminen on ottanut niin  voimille, että se paalutti tilaisuuden saatuaan välittömästi itselleen osakkeen kummieni auton takaloosterista Frida-Perron vierestä...

Evakkolainen

Itsekin onnistuin tänään aiheuttamaan hieman "jännää", sillä pääsin emännän panssariesteistä huolimatta rappusia pitkin kellariin tervehtimään pyöräreissulta palaavaa isäntää. Hetkeä myöhemmin oli ulko-ovi unohtunut auki, joten kipaisin vaivihkaa tuuttaamaan kakkoset naapurin pihamaalle. Keikasta kävi kyllä käry ja sain isäntäväeltä itsesyytösten voimistamia kehuja luvattomasta poistumisestani...noo, ainakaan ihan heti eivät lonkkapiuhat pettäneet, vaikka kunnon laukalla takaisin palailinkin...

Ulkotilojen entrausta

Yö meni Riitan vahtivuorolla ja yläkerrassa isäntäväki kuorsasi auvoisesti aamukasiin. Aamutoimien jälkeen kaksijalkaiset aloittivat ulko-pentulan värkkäyksen. Aitaus siellä jo olikin, mutta nyt koottiin vielä Siwan sponsoroima pentukatoskin.

Tällaiselta ulkotila näyttää...portti on vielä "vaiheessa".

Seuraavaksi viriteltiin aitaukseen pöytä ja sen päälle pyyhe beauty-kuvauksia varten. Sitten isäntä varustatui kameralla ja Riitta nappasi penikan kerrallaan pöydälle esiintymään. Kuvia räiskittiin hyvä tovi ja muutama taisi onnistuakin : ) Tässä kaikista pennuista kuva per pärstä:

Afrodite

Adele

Anton

Axel

Adam

Adalmina

Illasta penikoita saapui vielä katsomaan Luckyn ja Ringon isäntäväki tuosta naapurikaupungista. Eivät sentään vielä varanneet lisäjäseniä laumaansa...vaan veivät lähteissään Riitan junalle ja kotimatkalle. Seuraavan kerran Riitta tullekin sitten noutamaan "ylijääneet" pennut Mikkeliin ja minä jään luultavasti tänne kotiin leikkimään äiteetä tulevan "Kertun" kanssa sekä parantelemaan lonkkaani.

Pomo paikalla

Jaahas, kasvattaja-Riitta saapui parin germaanin kanssa tarkastamaan pentueeni tilaa! Niillä ulkomaanelävillä oli vielä auto täynnä koiria; ex-sulhokandidaattini Gupsyboy ja Kaisan veli Fergus, sekä punaiset setterineidit Faye ja Rosie. Onneksi jätkät köytettiin alapihan luumupuuhun ja likat laitettiin kellariin häiritsemästä jälkikasvuani...eipä silti, ei niistä oikeasti mitään häiriötä ollut ; ))
Punaisten setterien emäntä ihastui oikopäätä Adeleen ja sitten taas puna-valkoisten poikien emäntä diggasi isompia jätkiä, Axelia ja Adamia. Aika yllättävää!
Sillä aikaa kun tämä vieraslauma oli saapunut kummitätini vastaanotettaviksi, olin itse emännän kanssa lonkkatikkien poistossa ja saamassa uuden kipulaastarin. Samalla sain taas pikkuisen kehuja ymmärtäväisestä käyttäytymisestäni eläinlääkärissä. Höh, eikös sitä ole tapana näyttää kipeätä kohtaa lääkärille! Ainakin tällä harjoituksella ;) Huomattakoon, että lääkärin vaaka osoitti painokseni 23kg.
Vieraat Riittaa lukuunottamatta lähtivät kotimatkalle iltapäivästä ja ilta sitten meni pentulan uudelleenjärjestelyissä.

Uusi "asuntola"

Nyt aitaus kattaa jo melkein koko huoneen ja "apumiehen" sänky on keskellä olkkaria aidan takana, eli minulta saavuttamattomissa :( Penikoille on myös järjestetty omia pissipaikkoja aitauksen vähän joka kulmaan ja käyttöastekin vaikutti oikopäätä aikas suurelta. Huomattakoon, että Adele ei enää pysy ns. emoportin takana, vaan saattaa yhtäkkiä hortoilla porukan sekaan keittiöön...

Adele poistuu aitauksesta...

Matoo pukkaa

Aamulla penikoiden kakkostuotteet olivat perin mieleenkiintoisen, mutta samalla vastenmielisen näköisiä. Kuten muistanette, eilen oli matokuuripäivä numero kaksi ja tänään olivat sitten kuurin häätämät loiset koristelemassa kikkareita! Ei uskoisi, että madotetun emon sisäpennuilla on massuissaan moisia petoja. Ensi silmäyksellä tuotteet muistuttivat peräti muutaman sentin pituisia spagetin pätkiä! Yök!
Onneksi Canex-tahna oli toiminut toivotulla tavalla.
...isäntä ei luvannut laittaa ötököistä kuvia :D

Alcatrazin fangit

Hoppakeikkaa, sanoivat pentuset pomppiessaan häkkiä vasten, täällähän on kuin vanki poloinen, ei edes pääse olohuoneen lattialle torttua tuottamaan! Isännällä ei näin aamusta näytä olevan lainkaan huumorintajua päästää pikkuisia harjoittamaan fyysisiä ominaisuuksiaan häkin ulkopuolelle ;))

Fangit

Päivävahtina pentusilla ja meillä isommilla hurtilla oli minun kummitätini, kun emäntä piipahti mansikkapellolla ja isäntä töissä. Kun sitten kaikki ja vielä emännän serkut olivat iltapäivän lopulla kotosalla, olikin meidän laumamme jo kooltaan ihan mainittava; 13!

Cook ja Magalhaes

Huomattakoon, että penikat joutuivat ulos aitaukseen siksi kunnes emäntä sai siivottua pentulootan. Naskit kun olivat kuulemma voimallisesti häiriöksi :) Ulkosalla nappulalauma tutkaili ekan kerran koko aitauksen sisäpuolen ja remusi ihan kuin oikea koiranpentue, kunnes lopulta väsähtivät koppakuntoon.

Illalla nuorisolla oli vielä ohjelmassa toinen matokuuri. Ekalla kertaa tahnamömmöt eivät aiheuttaneet elämöintiä, mutta nyt väännettiin naamaa irveeseen jo koko porukalla...
Päätin parannella penikoiden suuhun jäänyttä makua ja kuskasin laumalle leivänkannikan makupalaksi. Ei ne onneksi vielä siitä mitään ymmärtäneet, vaikka oikein vinkusin niille ja niinpä sain ihan itse nauttia käntystä!

Tarkastus

Aamullakaan ei juuri huvittanut astella neljällä jalalla. Kipukoivelle kyllä pystyy astumaan, mutta juilii vaan niin vietävästi. "Onneksi" emäntä sai varattua mulle tarkastusajan Animagista heti aamupäivälle ja juuri pääsin sieltä pois. Lääkäri otti röntgenin, vaihteeksi, lonkasta ja havaitsi kaikkien viritysten olevan ainakin melko tarkasti paikoillaan, joten mitään luksaatiota ei tosiaan ollut. Niinpä sitten venytellessään koipea sinne tänne, lääkäri arveli kyseessä olevan iskias-tyyppisen vaivan. Antoipa siinä sitten samalla ohjeet pikku venyttelyistä ja vanutteluista emännälle. Visusti vaakatasossa saa kuulemma siirtää jalkaa eteen ja taakse kipurajalle jne... Varsinaiset fysioterapeutin kuntoutusajat kun menivät pitkälle elokuulle, tikeistä sentään pääsee eroon perjantaina. Samalla käynnillä irroitetaan myös nyt kiinnitetty kipulaastari (joo, se on niitä hengenvaarallisia nuoltavaksi/syötäväksi mainittuja, siksipä päällä on pääkallolla merkitty side ;). Juilimisvaivoihin sain myös opiaattipiikin niskavilloihini, joten täytyy varmaan hieman rajoittaa imetystä, etteivät penikat ole ihan pöllyssä :D

Seilaajat

Oho, pentuaitauksen ovi oli ilmiselvästi jäänyt lukitsematta, totesi Saimi, ja mietti kiivaasti minne pääsee miehittäjiä pakoon...

Vieraita ja vaivoja

Kesken päiväunieni kotiimme saapui lauma vieraita. Onneksi isäntä oli porukan esiliinana, sillä porukka oli tullut ihailemaan pentusiani. Isäntä kuskasi naskit kedolle  ihasteltavaksi ja onneksi minäkin pääsin seurailemaan tilannetta lähietäisyydeltä.
Kuten arvata saattoi, olivat pentujen katsojat intopiukassa ja porukan nuorin oli heti halajamassa itselleen omaa pentua...taitaa olla neuvottelun paikka kotosalla :))
No, mun pentujani jakelee vain kasvattaja-Riitta tiukkoine kriteereineen sitten kun sen aika on...
Illalla yhtäkkiä parsittua jalkaani alkoi särkeä niin vimmatusti, etten uskaltanut astua sille juuri lainkaan. Hypin taas reissut kolmella jalalla ja isäntäväki repi hiuksiaan, josko jalka olisi taas sijoiltaan. Näiden jalka-asioiden expertteinä he kuitenkin arvelivat vaivojen johtuvan jostain muusta kuin luksaatiosta, sitä paitsi lonkka näytti olevan ihan oikean näköinen. No, aamulla sitten soitellaan lääkäriin. Taas...

Adele ja muut pojaat

Tänäänkin päästiin porukalla ulos, minä köydessä aitaukseen, Saimi aitauksen ulkopuolelle ja penikat irralleen aitaukseen. Nappaulat jakautuivat heti jengeihin ja remupetterinä toimivat Adele, Axel ja Adam pureskellen kaikkea irtonaista ja kiinteätä (myös minua) sekä ajaen toisiansa takaa ja tapellen. Neitilauma (Adalmiina, Afrodite ja Anton...se on oikeasti munakas) sen sijaan paneutui varjoon meikäläisen maitobaarin pakeille nauttimaan terveellisä hanatuotteita. Kun tisuttelijat olivat valmiita, paneutuivat ne oikopäätä ettonelle pallovatsansa viereen, kun taas "jätkäjengi" jyrsi ja laukkasi edelleen...

Kortisonia, aurinkoa ja rähinää ukkosessa

Saimin lekurireissu päätyi kortisonipiikkiin, joka sitten päivän kulessa on hiljalleen laskettanut tennispallohuulia normaalimman näköisiksi. Sämpylän "viettäessä" aikaansa lääkäriasemalla, me, siis pennut, minä ja isäntä lököttelimme ulkona. Isäntäväkihän väsäsi eilen verkosta pihalle aitauksen, jossa pääsee mukavasti halutessaan ottamaan aurinkoa tai sitten piiloutumaan varjoon omppupuun alle. Nyt aurinko paistoi niin hehkuvasti, että pysyttelimme porukalla visusti omenapuun lehvästön alla uinumassa...

Aika mukavaa kun ei tarvitse pelkästään makailla sisällä ja saa käyttää kirsuansa maaston ihmeiden tarkkailuun

Pennut ovat kehittyneet roimasti tässä parin päivän aikana. Kävely ja tappelu sujuvat jo reippaasti ja pissillä/kakalla käynti tapahtuu (pääasiassa) pentulootan ulkopuolella, joskin ulkosalle tuotu patja oli paikka, johon koko kaarti teki tarpeensa heti kättelyssä ;)

Kukaan ei kuitenkaan vielä osaa laulaa Yön Kuningattaren aariaa tai sanoa "aneroidibarometri", vielä on siis varaa kehittyä.

Huonoa ravintoa

Keittiön lattialla mönki tänään jokin elukka. Syödäänpä se pois häiritsemästä, ajatteli Saimi ja veteli puolikuoliaan ampiaisen lattialta suihinsa. Sen verran itikassa oli vielä kytyä, että Sämpylän seuraava osoite oli eläinlääkäri ja syyn näette kuvassa! Aina ei tarvita pentuja pöljien kommellusten sattumiseen :))

Amppari ei varsinaisesti ole terveysvaikutteinen nautittaessa...

Pentueloa

Tänään naskilauma sai nauttia ekaa kertaa poikkeuksellisen runsaasti keinomuonaa. Heti aamusta tyrkylle tuli papu-piimä-sotkua, jota Adam ja Adele sutivat reippaasti kitusiinsa muiden tyytyessä lähinnä luomumaitooni. Punnituksessa tuli ilmi Akselin kasvun rajat, eli se olikin yllättäen kasvanut peräti miinusmerkkisesti (-4g), kun muu lauma ooli tuupannut eteenpäin ihan kunnolla. Iltapäivällä tarjolla oli sitten munavelliä ja papuja, jota lauma sitten kiskoi napoihinsa runsaan puoleisesti ja niin ruokatauolle vetäytynyt porukka vaikutti lievästi öljytynnyreilta ; )

Tähtisikermä eväällä.

Saimi muuten kävi tänään rokotettavana ja sai samalla hieman palautetta liiasta painosta (27,6kg!! Sitä se salaa syöty vauvanruoka teettää :), samoin keppiä tuli likaisista takahampaista. Taitaa Sämpylä olla ollut hieman huonolla huomiolla viime viikkoina...jos muuten ei tullut aiemmin ilmi, minulla oli painoa maanantaina 24kg...

Illalla pentue äityi peuhaamaan uusitun pentuosastonsa avajaisissa oikein olan takaa...kunhan kukin oli ensin pissinyt laanit lätäköiksi isäntäväen kuivattavaksi...

Uraaaaaaa!!!