Adan kanssa sotasilla

Emäntä ja me setterit törmättiin aamulla Ada-koiraan ja sen ihmisiin aamulenkillä. Oli kivaa päästä moikkaamaan Adaa ja sekin näytti olevan samaa mieltä ; ) sillä pöllytimme riemukkaasti hangessa melkein koko harjun matkan. Adan emäntä oikein ihmetteli, olenko joku vaihdokas, kun niin innostuin leikkimään. Saimia moinen kolmantena pyöränä olo ei innostanut; se vain yritti roikkua korvissani, murista ja kaikin keinoin olla oikein epämiellyttävää seuraa...vaan ei se meitä häirinnyt! Eikä sitä paitsi Saiminkaan olisi tarvinnut olla kallella korvin, sillä Anton, se Adan perheen lapsi, ei enään kutsunut Sämpylää oravaksi, vaan Samiksi ; ))