Taas terrieri

Onneksi vain silkkinen, Fiona-neiti siis. Kasvattaja-Riitta tuli jälleen yön selästä pariuttamaan pikkuneitiä. Tällä kertaa selvisimme ilman Riitan satikutia (erehdyimme sunnuntaina hieman mekkaloimaan liikaa), oikeastaan emme enää lotkauttaneet korviammekaan kaksikon saapuessa miehelästä. Sekä maanantain, että tämä tiistain paritumiset olivat kuulemma sujuneet melkein hyvässä yhteisymmärryksessä urhon kanssa. Hieman Fiona oli ollut torjuva, mutta emännällisellä ohjauksella oli toivottu vaikutus ja hommat saatiin tehtyä...toivottavasti tulee tulostakin ;)