Naatiskellessamme kuulaasta kuun paisteesta kipakassa pakkasessa illan suolenkillämme, törmäsimme Iita-seropiin. Se kökki mustana murjaanian keskellä polkua vaanimassa Saimia ja isäntäväkeä (olin itse "hieman" sivummalla seikkailemassa) ja ponnahti morjestamaan vastaantulijoita oman isäntäväkensä peloottaen. Seurustelu Saimin kanssa sujui alkajaisijksi kuitenkin ihan mukavasti ja kaksijalkaiset heittivät keskenään rennosti läppää samalla karjuen kutsuhuutoja meikäläiselle. Kun sitten viimein erehdyin paikalle, tuli minulla ja Iitalla heti kevyttä keskustelua alueen merkittävimmästä nartusta. Sämpyläkin siihen sitten posahti pörhistelemään ja isottelemaan; sillä kohtaa minä viisaana koirana lähdin sivummalle nuuskiskelemaan. Saimi siinä hieman rohahti Iitalle ja kiistakumppani ui välittömästi liiviin. Emäntä ilmaisi Saimille kiistan saavuttaneen riittävän keston, jolloin Sämpylä seisahtui niille sijoilleen...ja joutui Iitan puruleluksi. Hurtta kävi Saimin kurkkuun sutena kiinni. Vaslitettavasti hööki-Iitalla oli valjaat yllään ja niin emäntä siirsi sen niska-perse-otteella sivummalle, mistä se singahti heti uudelleen Saimin päälle kurkkuotetta hamuamaan. Tällä kertaa emäntä nappasi vihulaisesta kiinni ja tarjoili sen viimein hätiin ehtineelle emännälleen. Atakki tapahtui niin rivakasti, etten edes minä ehtinyt höyhentämään moista öykkäriä...
Kotiin palaillessamme muistimme Iitan olevan saman hurtan, joka oli räyhännyt meille jo muutamaankin kertaan. Luultavasti osaamme seuraavalla kerralla kiertää perkeleen hieman kauempaa.
Kotona tarkastuksessa Saimi havaittiin onneksi reiättömäksi ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se ei paljon moisesta röykytyksestä huomenna muista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti