Pirkkalan kaunokäsi-fysioterapeutti vastaanotti Saimin huoltoon aamupäivästä. Ensin tutkailtiin kävelyä pihamaalla ja diagnoosina oli, että vielä likka keventää, hieman. Hoitomuodoksi valittiin hieronta, koska liikkuminen ei edellyttänyt vesijuoksua ja kireitä paikkoja oli koira täynnä. Käsittelyn edettyä sopivasti, päästi Sämpylä rentoutuneen pirun ja nukahti. Fyssarin mielestä sellaisia potilaita ei juuri vastaanotolla tassuttele. Emäntä sai matkaansa riisin paperia kuntoutusohjeilla täytettynä, mallia onneksi sentään näytettiin uhrin vetäessä sikeitä. Puoletoista kuukauden jälkeen on uusi sessio, mutta silloin pitääkin olla jo paljon paremmassa kunnossa. Puheeksi nousi myös Saimin jalan patit ja niistä emäntä soittelikin leikanneelle lääkärille, joka ilmoitti poistavansa ruuvit, mikäli ne vaivaavat jatkuvasti. Nyt ei ollut syytä huoleen, sillä tuossa kohtaa ei kuulemma ole kuin luu, nahka ja ne ruuvit...
Lumen syömän haavan päälle emäntä sitten osti hunaja-voidetta, josko siitä vielä isompaakin rääkkiä kestävä koipi tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti