Tänään aamulla Sämpylä oli yhtäkkiä ruvennut (taas)kolmijalkaiseksi. Sämpylä ei aamulenkillä varannut melkeinkään yhtään askelta leikatulle takajalleen, vaikka perjantaina se oli ihan ok. Minkäänlaista aavistustakaan tämän kertaisen loukkaantumisen syistä vain ei ole kellään, jollei sitten eilispäiväinen lenkki ollut liian raskas...ihan normaali minun mielestäni. Niinpä iltapäivästä sain piiiitkästä aikaa tehdä lenkin vain ja ainoastaan isännän kanssa. Piipahdimme suolla ja käväisimme oikein järvelläkin tarkastelemassa jään kantavuutta. Jäällä ollut vesi näytti imeytyneen höttölumeen ja sitten jähmettyneen, joten eiköhän tässä pakkasten vielä pari päivää jatkuessa pääse enemmänkin seilaamaan järvellä, vaan olisihan se kiva saada Saimikin matkaan, sitä kun on niin kiva pelmuuttaa aukeilla ;)
Nyt sen sijaan taitaa olla maanantaina taas luvassa lääkäripäivä, josko elukkaparasta jollain operaatiolla saisi vielä neljällä jalalla kulkevan metsästyskoiran.
Suosittelen muuten hankkimaan vain puna-valkoisia settereitä, ne kun eivät ole lainkaan noin loukkaantumisherkkiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti