"Vesijuoksua"

Vähän aikaisin tilattuun aikaan nähden Saimi aloitti vesijuoksun. Ihan yksin ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä harjoituksiin, sillä isäntä ja minä olimme tiiviisti mukana kuvassa...siis aamulenkillä matkalla suon halki. Yöllä satanut matto lunta oli sulanut mössöksi vanhan päälle ja lisää ropotti veden muodossa koko ajan. Kaikki ojat olivat jo puoliksi järviä ja järvikin oli levinnyt väylille asti. Kevyen mulimisen jälkeen pääsimme oikomaan jalkojamme täyttä vauhtia vielä lumen peittämälle pellolle. Saimi oli matkassa ns. suojaavalla jalkasiteellä ja kiitolaukka sujui loistavasti, kun kynnetkin ottivat maahan! Jopa ojien yli pomppiminen sujui entiseen malliin; pieni vauhti, ponnistus ja asento vakaana liidellen vesistön yli ; ) Kun pääsimme kotiin pyyhkeen sisään, isäntä havaitsi harmitellen suokjasiteen valahtaneen sen verran alas, että leikkaushaavan karvaton kohta oli hieraantunut punaiseksi hankea vasten. Taitaa mennä vielä tovi, ennen kuin Saimi voi kiitää hangessa kokonaan ilman suojasidettä, nahkalaikkuihin kun pitäisi saada edes hieman karvaa suojaksi (karvaa puuttuu kolmesta kohtaa: tukiteipin repimästä kohdasta hieman polkuanturoiden yläpuolelta, lastan jyrsimästä kantapäästä ja tietenkin leikaushaavan päältä).