Joulunajan askareita

Jouluaaton aattona siirryimme hyvissä ajoin isännän työpäivän päätteeksi maalle. Tarkoituksena oli olla ajoissa saunan ja kylpysaavin lämmityksessä seuraavan päivän "juhlallisuuksia" varten. Yö meni tiiviissä tunnelmassa ja aamusta päästiin Saimin ja isäntäväen kanssa metsän hengiksi. Lumi oli sulamassa pois hyvää vauhtia ja vettäkin sateli, joten kovin oli jouluista. Maastosta löytyi yksi ukkometso, minä sen löysin, vaan oli mokoma turhan korkealla puussa! Sulavan lumen alta löytyi reissullamme myös täysin syömäkuntoisia suppilovahveroita ja Saimi onnistui hukkaamaan jalkapakettinsa maastoon. Siinä samalla räpylä sitten turposi rasituksesta ja lopun lumen raapimisesta. Paluumatkan Sämpylä joutuikin tekemään kaulahuiviin kytkettynä ;) Kun pääsimme takaisin mökille, tulivat kummini juhlailemaan Fridan kanssa ja siitä ilosta pistimme kolmeen koiraan ranttaliksi kunnon toviksi. Lahjaksi saimme älyluut (kuin iPhone, mutta huonompi käyttöliittymä, koska emännältä kuluin hetki jos toinenkin sellaisen tyhjentämiseen) ja possunkorvia. Frida sai köysilelun, jossa oli päissä täkynä naudannahkaa järsittäväksi. Joulusaunan jälkeen pakkauduimme autoon ja palasimme sivistyksen pariin. Meille settereille se tiesi koti-iltaa, kun isäntäväki lähti muualle joulueväille. Sama tahti jatkui joulupäivänäkin, sillä nyt kaksijalkaiset evästivät mummolassa ja me pötköttelimme kotona, mitä nyt teimme asianmukaisen kuuden kilsan aamulenkin järven ympäri. Tapaninpäivänä tahti muuttui, sillä vaelsimme melkoisella laumalla (minun ja Saimin kummit, sekä isäntäväki ynnä Frida-perro) aina Pyynikin näkötornille munkkikahveille ja takaisin kotiin. Matkaa mittaroitui kokonaiset 15km...Saimin jalkakin kesti ihan hyvin. Sen sijaan tiistain seitsemän kilsan valjaslenkki oli jo liikaa ja likka alkoi ontua jalkaansa. Hierontahoito auttoi, ja illasta taas jalka heilui normaalisti, onneksi. Siihen ehkä lisäksi vaikutti loppupäivän lepo isäntäväen reissatessa sukulaisissa ja maalla myrskytuhoja tarkastelemassa. Keskiviikkoa vietimme Fridan ja Saimin kanssa ihan pikkulenkkeillen ja torstaina lähdimme rankassa vesisateessa laumalla valjaslenkille, juoksutarkoituksella, Horhan harjuun. Reippaan ulkoilun päätteeksi pääsimme ihan vain kaksistaan Saimin kanssa makoilemaan isäntäväen ollessa vaihteeksi teillään ja Fridan lähdettyä hoitoon "toiseen mummulaan". Perjantaina heräsimme ihan sikamyöhään ja teimme tavanomaisen harjulenkin pidempänä ulkoiluna ja sitten taas lepäilimme isäntäväen kyläillessä. Yön alku kyllä meni porukalla sohvalla, sillä isäntäväki innostui lopettamaan Harry Potter-maratoninsa kahdella viimeisellä elokuvalla. Kuten arvata saattaa, myös lauantai-aamu meni unessa, koko porukalla. Puolilta päivin Frida kipattiin meidän autoome ja matka raketteja pakoon maalle alkoi. Aiomme viettää koiralaumalla vuoden vaihteen poissa kaupungista, kummisetä kun on innokas rakettimies. Maalla sitä paitsi pääsimme kaikki oikopäätä oikaisemaan vieterimme lumisateiseen, pakkasen hyydyttämään metsään...