Pynsällä bailaamassa

Sattuipa sopivasti. Emäntä lähti heti aamusta kylille "juhlimaan" ja unohti lompsansa kotiin virumaan. Niinpä patrullimme (minä, Saimi ja Frida + kuski-kummisetäni ja isäntä) otti ja kuskasi tarvekalun emännälle kaupunkiin. Koska matka oli sen verran pitkä, kulkupelinämme oli Mondeo, jonka takaluukkuun mahduimme koko koiralauma aivan heittämällä. Päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä ajelulla ja lähdimme kaupunkiulkoilemaan Eteläpuistoon ja sieltä Pyynikille. Ensi töiksemme karkuutimme sata sorsaa suvannosta, mutta kaksijalkaiset huolestuivat aikaansaamastamme älämölöstä sen verran, että mokomat köyttivät meidät. Näin emme saaneet kastetuksi talviturkkia Pyhäjärvessä...ei silti, että muka olisimme sinne uimaan menneet, hyiseen veteen muutaman sorsan vuoksi ; ) Reissu jatkui mukavia polkuja pitkin oravantuoksuja ja pörröhäntiä itseään bongaillen. Itse asiassa isäntä oli jo muutaman sadan metrin jälkeen valmis varrastamaan Sämpylän ja minut ylenpalttisen köydessäsinkoilun vuoksi. Heti kun saattueemme oli päässyt ns. suojaiseen paikkaan, kaksijalkaiset päästivätkin meidät irti siinä toivossa, että nuuskisimme kiltisti järven rantoja ja pysyttelisimme pyytämällä lähettyvillä. Vaan turha oli toivonsa, sillä vetäisimme oikopäätä mäen ylös lenkkipolun tuntumaan pupunhajujen perässä (ja Frida meidän perässä...se on jo tosi kova juoksemaan) ja olimme kovin kovakorvaisia kutsuvihellyksille. Sehän tiesi arvatenkin loppumatkaa visusti köydessä, mutta reissu oli siitä huolimatta perin mielenkiintoinen "kaupunkiulkoilu". Juri äsken tulimme ulkoa, vaihteeksi lumitöistä, sillä koko illan on satanut jotain rännäntapaista aika reippaasti. Saimin jalka oli taas vain aivan kevyellä siteellä ja hyvin se jo kestää pikku leikkiäkin...