Ketunpyynnissä

Pääsimme yllättäen iltapäivälenkille juuri ennen pimeän tuloa, kun isäntä kipaisi pikaisesti kotona heittämässä meidät ulos ennen "vetäytymistä". Koska isäntäkin vaihteeksi näki nokkaansa pidemmälle, lähdimme pöllyttämään itseämme harjuun. Saimikin pääsi vapaalle jalalle Soraseulan aukolla, joten pääsimme pistämään hieman rivakammin tassua (ja sellaisen suojusta) toisen eteen. Niinpä hävisimme puskiin pöläyksellä ja eikä aikaakaan, kun isäntä joutui viheltelemään meitä takaisin. Eräs ajokoira kun innostui matkaan pöläyttämästämme ketusta niin vietävästi, että isäntä luuli sen olevan vähintään meidän hampaissa raadeltavana...sen verran se innostui ulajamaan pallohännän perään! No, mehän mokomasta repolaisesta enempää välittämättä kipaisimme isännän jalkoihin ja saimme samalla kuulla ihmeellisiä metsästysjuttuja sen ajokoiran isännältä, jonka kanssa oma isäntämme tietysti innostui jaarittelemaan. Mr. Ajokoira oli kuulemma viime viikonloppunakin ajanut jänistä takaa peräti 60km, GPS:n mukaan vielä! Oli päässyt onneksi muutamasta tiestäkin hengissä yli ja nuuskutellut pitkät matkat moottoritien penkkaakin (toivottavasti hirviaidan suojanpuolella). Me vaatimattomat setterit vain jäimme ihmettelemään sen jäniksen tarvetta muuttaa maakunnasta toiseen...