Polkuohjus ulkoilee

Helmi-Orvokki suunnisti kaksijalkaisten kanssa päiväulkoilemaan jälleen suolle. Yöllä oli tullut pari senttiä lunta ja raaka pohjoistuuli kuritti jo kevääseen tottunutta porukkaa pikkupakkasella. Hemppua se ei kyllä oikeastan haitannut, paitsi tuoreen pintajään vuoksi: kunnon pulaus suonsilmään kasteli turkin ja niin Helmi alkoi ansaita uutta lempinimeään vauhdilla. "Polkuohjus" oli syntynyt! Turkin kuivattelu vei aikaa koko suolenkin ajan, joten isäntäväki sai nauttia täydestä setterivauhdista ja ihastella auringon läikittämässä metsässä kiitävää Hemppua. 
Vaarin konsertin jälkeen isäntäväki sai viestin mökkinaapurilta; eräs mökin isoista ikkunoista oli rikkoutunut puun kaaduttua siitä läpi! Pelastuspartio lähtikin hämärän rajamailla kaahaamaan mökille paikkoja katsomaan. Helmikin pääsi matkaan: autoon kantamalla. Mökkitie oli onneksi jäässä, vaikkakin täynnä kuoppia ja reikiä. Helmi ei oikein rakastanut mutkatiematkailua ja emäntä jäikin sen kanssa jalkapeliin isäntäväen koetettua ensin juoksuttaa Helmiä auton edellä (Mellin mielipuuhaa). Se ei oikein sujunut, kun Helmi ihmetteli koko ajan, missä kaksijalkaiset ovat! Viimeiset puoli kilometriä kuljettiin kaikki jalan ja Helmi ryhtyi ansaitsemaan jälleen uutta lempinimeä, sitä kun ei näkynyt pimenevässä metsässä ja tiellä kuin kiitävänä valkoisena pisteenä: "Lentävä lumipallo" -nimitys oli syntynyt isäntäväen verbaaliakrobatian tuloksena. Mökiltä siivottiin ikkunanroippeet ja teipattiin päälle muovi. Helmi tarkasti pihamaan ja sitten lähdettiin takaisin. Isäntäväen toive saada Helmi autoon jopa toteutui, vaikka "lentävä lumipallo" olikin paluumatkan aikana välillä ihan hukan teillä...