Helmin aamulenkki isännän kanssa suuntautui tänään, tiistaina, sulavalle suolle. Lumi alkaa jo olla tosi vähissä ja loppukin on pelkkää loskaa ja jäätä, vaikka taivaalta vedensekaisena yrittääkin hieman tulla lisää. Koirakko uskaltautui vielä Tohlopin jäälle treenailemaan, kun isännällekin sattui sopivasti päälle "namitakki". Ulkoharjoitukset jäällä sujuivat niin mallikkaasti (
sivulle, seuraa, paikka, tänne, etsi...pääsiäismunan etsintäharjoitus) että isäntä innostui ottamaan riskin ja etsitytti Helmillä uimarannan poskessa sulassa uiskentelevat sorsat, siitä mahdollisesti jäihin juuttuva koiraparka olisi helposti kahlattavissa pois. Helmi nappasi hienon ilmavainun kvaakuista ja kipaisi oikopäätä avannon reunalle sorsia seisomaan. Isäntä arveli koiran ponkaisevan vesiin, kun sorsat lähtevät lentoon. Väärin meni, Helmi pykäisi jäältä vesiin heti kun sorsat lähtivät uimaan aukon toiseen päähän. Ainakin viisi "vetoa" Helmi kauhoi, ennen kuin homma alkoi vaikuttaa viileältä. Ei kun takaisin vain, ja reippaasti jään reunasta ylös turkkia puistelemaan ja toiselle puolelle avantoa sorsia kyttäämään. Ilmeisesti Siperia kuitenkin opetti, Helmi ei uudestaan tunkenut vesiin ja varoi aika mukavasti heikkoa jään reunaa...
PS. Juoksuvauhdissa Helmin oikea takajalka siirtyy 4m kerta.
Tyytyväinen metsästäjä kotona, matkalla pesulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti