Helmin pääsiäinen

Pilvisen pitkänperjantain jälkeen tuli aurinkoinen  (ja lämmin) lankalauantai, jonka Helmi ja emäntä saivat kulumaan harjuretkellä. Sunnuntainakin Helmin kotiväki lähti miniäkokelaineen ja ilman isäntää harjuun retkeilemään. Voimalan päädyssä olivat jo sitruunaperhoset heränneet talviuniltaan ja Helmillä riitti puuhaa niiden metsästämisessä. Välillä nuoret herrat innostuivat vierittämään kiviä pitkin rinnettä ja Helmi juoksi ne kiinni. Erään neljän kilon kivimurikan vieritys kyllä tapahtui ajatuksella, että Helmi ei sitä ehdi saada kiinni, vaan saihan se...onneksi ei mennyt osia rikki! Sitten taas jahdattiin sitruunaperhosia, komein loikin ja juonikkain tempuin viimein yksi jäi hampaisiinkin ja oli ilmeisesti syömäkelpoinen.

Iso seurakunta kotosalla näkyy olevan Helmille suorastaan lupaus ankarasta kouluttamisesta ja muutoin lempureista säännöistä. Hemppua oli aamulla, oikeastaan jo puolelta päivin, vaikea saada edes ulos makoisilta unilta nuoremman nuoren parin välistä. Sunnuntai-iltapäivästä ja pääsiäismaanantaina treenattiin vekkulitemppuja oikein urakalla ja ainakin PUM (ns. kuollut koira) ja kuonon päältä vasta luvalla otettava herkku alkoivat sujua kohtuumukavasti. Pääsiäismunien etsintä ei taas ollut kovinkaan inspiroivaa, mikäs koira se nyt suklaasta piittaisi. Ihmisen matkiminenkin sujui tsekkiläisen koiratutkijan (Aamulehti n. 10.4. ja tv-dokkari) juttuja mukaellen ihan hienosti: Helmi kurkki kulman takaa ja katsoi ikunasta esimerkin avulla...