Kilpajuoksua x 2

Aamulenkillään suolla Helmi tapasi Tonna-noutajan. Kaksivuotias Tonna oli saanut nimensä kuulemma lastenkirjan sankari-bernhardilaiselta. Melkoinen sankari Tonna olikin Helmin mielestä, pysyihän tuo mokoma kultsu melkein vauhdissakin lumihangessa kyörätessä. Aamulenkistä tuli hieman vahingossa juuri oikean mittainen, sillä mukana kulkevien ja hieman reittiä ohjailevien kaksijalkaisten saapuessa tien varteen, olivat molemmat koirat aivan kypsiä. Kotona menikin sitten hetki ellei kaksi lumipaakkuja irroitellessa ja sulatellessa.

Isännän saatua valmiiksi päivän maalaustinkinsä olikin jo iltapäivälenkin vuoro. Se suunnattiin Mustikkaniemeen järven rantoja seuraillen. Kuten isäntä saattoi jo hieman ounastella, Mustikkaniemestä löytyi pupu, joka pökelönä rynnisti jäälle ja vielä niin että Helmi saattoi sen heti havaita. Metsäjäniksen kokoinen, mutta jostain syystä aivan ruskea ristiturpa saikin sitten kyytiä sen 150 metriä rantaan Helmin pysyessä melkein vauhdissa. Isäntä jo pelästyi Helmin suorivan tielle asti ja komensikin sitten Helmin luokseen ajosta...siis käytti vienoa 120 dB:n kutsuhuutoa saaden Helmin suureksi yllätyksekseen keskeyttämään ajon ja saapumaan köytettäväksi. Mikähän sitä oikein Helmille tuli, kun noin helposti lopetti ajon. Noo, katsotaan seuraava kerta ennen kuin julistetaan Helmi-Orvokki helposti koulutettavaksi metsäkoiraksi...