Helmin eilisen iltalenkin päätteeksi äkkäsivät emäntä ja isäntä paikallisen Mikko Repolaisen meidän ikioman postilaatikon edustalla rapsuttamassa korvallistaan. Siinä sitten yritimme osoitella Helmille Mikon sijaintia. Helmi ei havainnut mitään ennen kuin punanuttu ryhtyi liikkumaa tiellä, sitten isäntä olikin jo remmin päässä melkein vaaterissa, kun Helmi lähti ihmettelemään pallohäntää. Kettu livahti omaan pihaamme ja isäntäväki Helmin kanssa melkein tuntumassa. Sen verran kiero repolainen oli, että se hävisi kuin tina tuhkaan. Jälkiä pitkin mentiin nenä maassa sitten alapihalle ja puuliiterin kohdalle, jonka alle ainakin nyt näkyvät merkit veivät. Kettua ei siellä näkynyt, mutta taitaapa se olla viettänyt yönsä ainakin jonkin aikaa puupinojen alla. Iltalenkki ei näin oikein saavuttanut tarkoitustaan, koskapa Helmin iltaväsymys oli poispyyhkäisty...
Aamukuudelta isäntä ja Helmi olivat jälleen lähdössä ulkoilemaan ja samassa toimessa näytti olevan jälleen "kotikettumme". Se istui taasen postilaatikon edustalla keskellä tietä ja siirtyi "hieman" häirittynä naapurin Bemarin taakse pällistelemään umpi-innokasta Helmiä, joka yritti kiskoa isännän latanaksi ketoon. Eipä ollut tuokaan aamulenkki kovin rauhallinen.
Paikallinen punaturkkimme taitaa olla hyvin urbanisoitunut, sillä sitä ei voi mitenkään araksi sanoa. Turkkikin on oikein komea, kapikaan ei siis vaivanne. Ruokaa ainakin on hyvin tarjolla; myyriä, rusakkoja ja puluja sekä Siwan roskis.
Metsäkoiran isäntäväkenä toivotamme ketulle hyvää metsästysonnea, josko rusakot ja myyrät hieman harvenisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti