Lievien hoito-ongelmien vuoksi isäntä kuljetti Helmiä aamulenkillä hieman normaalia laajemmalti. Normityyliin ensiksi suolle, josta Helmi löysi entisen rusakon osan. Karvalaikka saikin sitten kyytiä melkein varttitunnin kaikenlaisten vekkulitemppujen ja pomppujen kera. Seuraavaksi oli kohtaamisvuorossa kaksivuotias labbis-narttu Vera, joka kotiväkensä äänekkäistä aneluista huolimatta tuli leikimään Helmin kanssa. Koirat olivat korkeudeltaan aika yhtäläiset, joten kaikenlainen riekunta onnistui mainiosti, ainoastaan painipuolella Helmi joutui antamaan tasoitusta kokonaista 10 kg. Isäntä päästi tässä tilanteessa Helmin irti narusta ja toivoi, ettei paikalle satu poikakoiria. No, heti kun Vera viimein oli saatu kotiväkensä taholta narutettua käveli vastaamme monirotuinen, joskin pääosin Howavart-tyyppinen musta setäkoira ja Helmi pinkaisi sitä moikkaamaan. Isäntä oli kyllä jo sitä ennen ehtinyt tiedustella vastaantulijan tilaa sen emännältä ja kuullut sen olevan leikattu uros, joten ei hätää. Herra isoherra ei todellakaan ollut kiinnostunut Helmin jouksun tilasta, vaan näytti heti suorastaan päälle tallaamalla Helmille, kuka oli kingi. Tämä tapaaminen jäikin sitten Helmin mielestä sopivan lyhyeksi, kun jatkoimme samantein matkaa. Loppumatka, joka kuitenkin oli kaksi kolmannesta kuljetusta, sujui sitten ilman koirakontakteja. Muutaman kerran kyllä osuimme rusakon jäjille ja ihmisiä lappasi vastaan runsaasti.
Väsytyslenkin jälkeen Helmi-Orvokki jäi sitten kotiin odottamaan emäntää purkkitehtävät (erilaisia laatikoita ja purnukoita siellä täällä taloa sisällään herkkupaloja) seuranaan. Emännän saavuttua viiden tunnin kuluttua, purkit olivat avatut, eväät syödyt ja talo muuten ehjänä. Hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti