Iltapäivällä, Helmin kotiväen ollessa kahveella keittiössä, kettu paineli jokin saalis suussaan talon sivuitse. Porukka ryntäsi katsomaan kuistin ikkunoista repolaisen reissua ja Helmi meinasi suorastaan singahtaa lasin läpi. Emännän mielestä asento lasia vasten olisi kelvannut mille tahansa superkoiralle, niin piikkijäykkänä ja selkä suorana Helmi oli. Lintukoiralle sopimatonta käyttäytymistä oli vain räyhä haukku, ja tietysti innostuminen ketusta. Kevät (ei sitä lämpötilasta huomaa) oli tuonut muassaan muitakin viilieläimiä eläintarhaamme. Fasaani-kukko näyttää nimittäin viettäneen aikaa pihakuusemme alaoksien alla. Toivottavasti repolainen ei heti popsi fasaaniraukkaa suihinsa, jotta Helmi saa siitä harjoitustuoksuja lopuksi kevääksi.
Helmin yskä näyttää parantuneen mukavasti ja kuten edellisestäkin voi päätellä, reippaus on palannut entiselle tasolleen. Eilen emäntä yritti syöttää Hempulle yskänlääkettä leipään imeytettynä jo aamupäivästä, ja heti illasta Helmi sen viimein söi, isompaan nälkäänsä. Parempi konsti näyttää olevan rujauttaa lääke ruiskulla suoraan suuhun ja pitää palkintoleivän palasta vieressä tyrkyllä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti