tiistai 2. heinäkuuta 2013

Narut uusiksi

Aamulla kipaistiin sitten taas lenkki "irtolonkalla". Isäntä kun käänsi minut illalla parempaan syöttöasentoon, niin lonkkanivel luksoitui oikopäätä (kuten lääkäri jo käsipelissä tehdy reponointinsa jälkeen arveli)...
Jalan uudelleenaukaisuaika oli sitten heti kympiltä ja isäntä kuskasi minut huumattavaksi ja operoitavaksi. Animagin likat pistivät myrkkynsä ahteriini ja hetken päästä olinkin unosilla..........sitten kahden korvissa isäntä olikin huutelemassa heräämiskopin edustalla. Olipas taas kaali höyryinen ;)
Lääkäri oli kuulemma ensin irroittanut edellisen operaation katkenneen avaruuslangan ja sitten jyrsäissyt reisiluun kyhmyn pois. Sitten reisiluu kiinnittettiin reisiluusta läpi poratun langan avulla nivelkapseliin ja lantioon ruuvattuun ruuviin. Lopuksi ensin irroitettu kyhmy laitettiin jalkaa tukevampaan paikkaan rautalangalla ja parilla sinkilällä (serklaasilla ja pinneillä :).
Koitiinpääsy ei ollut mikään juhla; kitusissa ollut intubaatioputki röhisyttää vielä näin illallakin ilkeästi ja ulkoilessa ei pääse edes ojaan nuuskimaan. Ainakaan neljään viikkoon! Voi tosin olla, ettei lonkasta tule kalua kuunaan näillä eväillä. Jos ei, niin sitten mietitään tekoniveltä, jos porukoilla p...se kestää ;)
Sen verran pätäkkää kauriin perässä juoksahteluun on mennyt, ettei autoon kuulemma ihan heti vaihdeta rikkoutunutta tuulilasia ja hieman kuviokkaampia kesärenkaita (harmi, vanhat piitävät halvatunmoista ujellusta). Taitaa seuraava huoltokin hieman siiryä...vaan mitä sitä ei minun eteeni tehtäisi :) Jopa perheen kolmas koira "Kerttu", tästä tuoreesta pesueestani se viimeisin, taitaa sittenkin jäädä muille myytäväksi. Eihän sen kanssa kukaan kyllä mitään ehtisi tekemäänkään, kun mun kuntoutukseni kanssa menee ainakin puoli vuotta.
Isäntäväki on saanut muutoinkin ystävällisiä ohjeita koirien pidosta yleensä ja varsinkin varomattomasta leikkauksen jälkeisestä toiminnasta erikseen sen verran runsaasti, ettei kumpikaan ole tällä hetkellä erityisen innostunut lisäkoirista...ohjeista puhumattakaan.

Ei kommentteja: