Kysyi eräs kolmikymppinen nainen tänään iltapäivän lenkillä isännältä. No hänhän tietty valisti meidän olevan settereitä, minun punavalkoisen ja Saimin punaisen (sehän on ilmiselvää). Siihen nainen että ohoo! Hänen veljelläänkin on kuulemma punaisia setterinarttuja ja ne ovat PAAAALJON isompia kuin me, arveli sitten vielä meidän olevan pentuja!
Järkytyksestä selvittyämme suuntasimme suolle, jossa vastaan tuli kultainen noutaja emäntänsä kanssa. Isäntä siinä retosteli meikäläisen olevan tiineenä ja jo puolivälissä kantoaikaa. Kymppikuisen kultsun emäntä katseli hetken linjojani ja arveli ettei sieltä nyt ainakaan paria pentua enemmän tule...kaiken maailman asiantuntijoita!
Kuten nyt sitten isäntäkin. Setterituttaviemme isäntä kun oli laittanut naamakirjaan linkin Juha Kareksen blogiin ja siellä Kares antoi huutia matolääkkeille, tai oikeastaan niiden annostukselle. Taitaa olla luvassa pidennetty madotus...yök. Johan meillä meni ekastakin pillerisatsista massut ylösalaisin ja Saimi turautti jo hätäkakkoset lattialle odotellessaan epätoivoissaan isäntää töistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti