Iltapäivän pakkaslenkki suolle kirkkaassa auringonpaisteessa maistui aluksi tosi kivalta. Varsinkin kun löysimme heti alkumatkasta tuoreet pupun jäljet pussuteltavaksi. Taluttimien päässä roikkuja otti kyllä vedosta pienet pultit :)
Suolla mönki joku outo äijä kelsiturkki päällä ja innostuin vshtikoiraksi. Äkkäsin sen metsän siimeksestä ja ammuin raivohaukulla kohti Saimi peesissä roikkuen. Ja kuten arvata saattoi, pilli vinkui takavasemmalla ja palattuamme isännän pakeille saimme ihmettelevää negaa vartiotyöstä.
Järvelläkin piipahdimme ja sielläkin kulki joku outo tyyppi; naisihminen reppu selässään. Taas oli siis aika pinkaista kohti ja räksyttää mennessään, Saimin toimiessa uskollisena Sancho Panzana. Pilli soi tällä kertaa jo "melko" terävästi takaisinkutsunsa ja palaute oli myös hieman kärkevämpää turhasta vartiotyöstä.
Isäntä arveli pikakehittyneen vahtiviettini johtuvan horjuvasta hormonitasapainosta. Voi olla, sillä tällaisena jätkä-magneettina on aika ikävää. Eikä sitä koskaan voi varmasti sanoa, onko noilla metsän kulkijoillakin salattuja taka-ajatuksia suhteeni ; )
Ainakin herrakoirain jakamatonta huomiota on tarjolla vielä melkein täydet kolme viikkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti