Aamulla kävimme isännän kanssa tipauttamassa emännän mutkan kautta virkaan. Pysähdyimme hetkeksi oikein Tampere-talolle parkkiin ja emännän tehdessä vauhtimutkan asioimaan, me teimme omamme Sorsapuistoon. Isäntä kypsyi kohtuullisen pikaisesti lenkkivauhtiimme kulkiessaan kakkapussi toisessa kourassa ja kaksi lentävää setteriä toisessa lipsuvin kengin. Kävimme tarkastamassa KAIKKI muut koirat ja jäniksen jäljet, sekä melkein kaikki herrakoirain lirut ennen pakkautumistamme uudelleen autoon.
Paluureissulla teimme topin matonpesupaikan kohdalla ja roikaisimme järvelle voksuttamaan ohikulkijoille. Selällä kävi sen verran hyytävä jonkka, että laantuneesta (-12C) pakkasesta huolimatta poistuimme melko pikaisesti rantamaastoon. Sieltä löysimme koira-aitauksesta komean karhukoira-sedän Masan. Innostuin karjusta niin, että isäntä heltyi päästämään minut ja Sämpylän aitaukseen pelmuamaan.
Aluksi laukkasimme perätoukuria ympäri aitausta, mutta hetken kuluttua setä-hurtta innostui ihan liikaa meikäläisen ahterista ja ryhtyi tyystin perässäjuoksijaksi. Ihan paloi hihat mokoman nuuskumasiinan kanssa ja istahdin isännän viereen. Siinä sai sitten Saimi tilaisuutensa. Napattuaan Masan tennispallon, sillä piisasi varman puoli kestohauskaa: kilpajuoksua ja väistelyä, välillä härnäysta palloa pudottelemalla ja heittelemällä niin, että Masa lopulta heittäytyi hankeen henkeä vetämään...
Vaan maistui se uni meillekin kotosalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti