Kirjaanpa tässä vaihteeksi ylös kahden tavallisen setterineidin tavallisen lauantain ohjelman: Aamulla noin kello seitsemän kaksikymmentä Saimi nousee pediltä ja menee huitomaan tassulla emäntää nenään. Nukkujalta kimpoaa samantein komento jatkaa unia. Saimi yrittää uudelleen toisella puolella sänkyä ja komento on edelleen sama: Nukkumaan! Viisi minuuttia eteenpäin käyn nuolaisemassa isännän naamaa ja saan myös komennon jatkaa unia. Mietä ei oikein enää nukuta, joten kiepumme muutaman minuutin välein sängyn vierellä töykkimässä aamu-unista isäntäväkeä, kunnes emäntä kyllästyy puoli ysiltä (aika sitkeitä olivat) ja heittäytyy pötkölleen meidän patjalle...ja me mennään samaan kasaan ; )
Sitten onkin hiljaista yli puoli kymmenneen isännän lukiessa aamun lehden Padilta ja meidän koiseissa näisväellä patjalla.
Ylös noustuamme käymme isännän kanssa klo 9.42 postilaatikolla noutamassa aamun lehtien paperiversiot. Samalla Sämpylä piipahtaa pihan perällä turauttamassa kakkoset, meikä lirauttaa pisut etupihalle. Poikkeuksellisesti isäntäväki naattii aamukahveet ennen lenkille lähtöä ja viimein klo 10.15 pääsemme varsinaiselle lenkille suolle. Aurinko paistoi, mutta pakkasta oli runsaat kymmenen astetta ja viima kävi kylmästi pohjoisesta. Suolla kieppasimme 40 minuutin lenkin keräten kunnon paakut lunta ja jäätä turkiin sekä varpaiden väliin. Näin lyhyenä aikana ehdimme myös olla kateissa (näkymättömissä) muutaman minuutin per naama. Klo 10.55 pääsimme pesuhuoneeseen rapsutettavaksi ja kuivattavaksi. Lattialle kertyi melkoinen kasa jäähilettä valumaan sulettuaan viemäriin.
Sitten oli viimein aamiaisen vuoro meilläkin. Kippoon kolahti 2,1 dl Royal Caninen Setter 27:aaper kirsu, vetelimme papuset kitaamme hyvällä ruokahalulla ja siirryimme hetkeksi unosille olohuoneen nojatuoleihin. Heti perään seurasimme emäntää yläkertaan sohvalle, sitten retuutimme hieman keskenämme, otimme tirsat ja sen jälekeen jyrsimme luut. Olipas pitkästyttävää, emäntä vain kirjoitti, joten taas hieman kinastelimme, välillä rynnistimme raivokkaasti haukkuen alakertaan tarkastamaan, olisiko joku tulossa. Hermostuin toimettomuuteen lopulta niin, että länttäsin kuononi emännän jalalle ja aloin inua pihalle.
Viimein klo 17 aikaan painelimme jälleen suolle ulkoilemaan, takaisin kelauduimme tunnin kuluttua ja oli toisen 2,1 dl:n ruoka-annoksen aika. Muonan jälkeen jälleen sohvalle unosille, sitten pikku tappelua, unia, tappelua ja lelujen retuutusta. Viimein klo 23 lähdimme iltalenkille pupujen jälkiä tutkailemaan. Emäntä venyi perässä, kun Saimin kanssa nuuskimme kaikki tuoreet ja tuoreehkot jäljet penkoilta. Reissulla teimme vielä viimeiset ykköset ja kakkoset (pussiin poimittaviksi) ennen yöunia. Kylmää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti