Blogikirjuri tallentaa Helmi-Orvokin puolesta seuraavaa: aamupusikoissa molemmat setterit olivat kuin lentoon lähdössä. Se on jo paljon, kun ajattelee setteritä yleensä...Lumessapompinnan jälkeen mentiin järvelle testaamaan, voiko sillä kävellä. Voi, sillä Helmi hävisi heti eetteriin, eli Mustikkaniemeen jäneksiä häätämään. Sämpylä jäi jostain syystä kieppumaan jäälle, mutta kun olin ehtinyt rantaan, olivat molemmat hävinneet rantakaislikoihin ja sain odottaa hyvän tovin ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa koirain kera. Entiaikaan olisin vain kävellyt polkua kotiinpäin, mutta nyt kun lunta on näin paljon, täytyy kytätä etteivät hurtat oikaise tielle juoksentelemaan.
Päivälenkillä Saimi juuttui panssariaidan taakse. Yhdessä kohdassa limikasa oli korkea, että Sämpylä huiteli aidasta huomaamattaan yli ja yhtäkkiä ei sitten enää päässytkään toiselle puolelle. Siinä taas kului muutama hetki, kunnes sain vihelleltyä ja huudeltua hätääntyneen pikkulikan oikealle puolelle aitaa. Onneksi yhdesä kohtaa melko lähellä oli kasattu myös Iso kasa linta aitaa vasten ja Saimi uskalsi hypätä (näytti olevan kakun pala) aidalta pari metriä maahan.
Tältä kiepillä katselin Helmin innokasta pisujennuuskintaa ja leukojen napsutusta sillä silmällä ja päättelin neidon neljännen juoksun tekevän tuloaan ja illalla tehdyn takapään tarkastuksen perusteella näin on. Luvassa on siis taas kolme viikkoa piinaa (ja kun Saimi ryhtyy naiseksi todennäköisesti heti perään, niin kuusi viikkoa) lähiseudun setäkoirille : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti