On se kurjaa olla koirana, kun isäntäväki sattuu käymään töissä. Päivä kuluu unosilla ja eväksiä purkeista etsiskellen. Onneksi sohvassa on vielä jyrsittävää, jos aika pääsee käymään perin pitkäksi.
On tosi hienoa, kun jompi kumpi kaksijalkaisista viimein saapuu kotosalle; silloin on melkoiset pomppijaiset ja muut huomionosoitukset luvassa tulijalle. Eikä sitä myöhemmin saapuvaakaan huomaamatta kotiin päästetä ; ) Tänään, isännän saavuttua töistään, silpaisimme oven raosta pihamaalle vetäisemään railakkaat pikajuoksut. Minä juoksin alta karkuun puskien välissä puikkien ja Saimi loikki perässä tuhatta ja sataa, kunnes molemmat viimein lääpästyivät hirmuvauhtiin. Sitten eikun isännän jalkoihin sohvalle koisimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti