Lähdin aamuhämärissä isännän ja Saimin taasen pikku-Tohlopille lenkkeilemään. Yöllä oli tainnut sää piipahtaa kastepisteessä, sillä puut olivat kuorruttuneet tosi hienosti jäähileisiin. Järvellä irti päästyämme kipaisimme Sämpylän välittömästi rantapuskia kollaamaan ja löysinkin heti rusakon lepopaikan. Nuuskutellessani jälkeä, pupulaattori karkasi jäälle minun huomaamattani. Mutta Saimi oli sopivasti melkein sen vieressä ja pääsi kiihdyttämään pitkäkorvan perään ihan lähietäisyydeltä. Sämpy sai itsensä niin kovaan vauhtiin, että ristiturpa sai pinkoa tosissaan karkuun. Raivokas takaa-ajo jatkui suoraan järven yli pikkumetsään ja taisipa jompi kumpi ajautua aina tielle asti, sillä autot näkyivät jarruttelevan niillä kohdin. Minä sen kuin seisoin isännän vieressä ihmetellen, minne Saimi häipyi...tai siis isäntä oli viheltänyt minut luokseen...ja Saimikin kipitti luoksemme aika äkkiä, joten tuskin se tiellä kävi...
Muu lenkki sujui ihan rennosti puskia nuuskien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti