Tapaninpäivän kaksijalkaisten traditio on seikkailla jalkapelissä pitkin maakuntaa. Perinne joutui tänään hieman koetukselle raivokkaan tuulen ja lumipyryn vuoksi. Niinpä matka suunnattiin kohti keskikaupunkia, eli reissuun päästiin ilman autoa suoraan kotiovelta. Saimi ja minä varustauduimme Husky-valjailla sekä töppösillä ja isäntäväki muuten vain sopivilla vaatteilla ja koukkuvöillä. Matkaan käytiin ensin pitkin Epilänharjua, jotta me setterit saimme etukäteen hieman oikaista vietereitämme ennen valjaskävelyä. Reitille oli jo kertynyt ihan riittävästi tuiskunnutta lunta, joten pariin ensimmäiseen kilometriin meni sekä aikaa, että voimia. Reitti jatkui ensin pitkin radan vartta ja sitten kevyen liikenteen väyliä aina Pyynikin näkötornille asti, eivätkä olot parantuneet koko matkalla, vaan lunta oli enemmän tai vähemmän tasaisesti kaikilla pinnoilla kymmenestä sentistä melkein puoleen metriin.
Paluureissu tehtiin suojanpuoleista reittiä yritellen, mutta kyllä tuuli tukki lumella isännän hupun ja meidän tossuttomat varpaanvälimme (Saimilta hukkui menomatkalla yksi ja minulla olikin vain kaksi). Jalkapelissä saimme kuitenkin naureskella autoilijoiden penkkapöristely-yrityksille lumiränneissä. Kaikkein mieleenkiintoisin tapahtuma sattui Tahmelan lähteellä, jossa yhytimme muutaman sata sorsaa ja pällistelimme vaakkuja melkoisen tovin. Saimi sai yhdellä höökiyrityksellä osan sorsastoa jopa siivilleen ja isäntä jopa kuvan tapauksesta ; )
Viimeiset kilometrit kuljettiin taas Epilänharjua, koskapa jalankulkuväylät olivat vielä pahemmassa kuosissa kuin umpimetsä. Kotiin pääsimme 12km sekä kolmen ja puolen tunnin vetohommien jälkeen. Kuten arvata saattaa, meille kaikille muona maistui ja isäntää lukuunottamatta vedimme vielä kunnon iltapäivätirsatkin sohvalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti