Isännän jyrsiessä lapiolla pihaan pakkkautunutta lunta, reuhkasimme me nuoret neidit lumipenkoissa. Jostain syystä on erityisen hienoa juosta Saimin kanssa kilpaa pitkin tien ojia ja koettaa kaataa toinen pöykkyyn täydestä vauhdista. Kaivautuessamme juuri pää edellä suurimpaan lumikasana, käveli kotikatuamme pari kaksijalkaista tyttöä. Kun viimein melkein kohdalla huomasimme ne, niin tietysti änkeydyimme morjestamaan heitä isännän "pyynnöistä" huolimatta ; ) Likat olivat hieman toisella kymmenellä, joten he tietysti tykkäsivät koirista. Eli mitään sen kummempaa hämminkiä asiassa ei ollut, ennen kuin isäntä komensi Saimia nimeltä olemaan pussailematta. Toinen tytöistä paukahti nauruun ja kertoi isännälle kaverinsa nimen olevan myös Saimi! Saimi kakkonen, tai ikansä puolesta Saimi ykkönen, vaikutti aikas tyytyväiseltä huvittavaan tilanteeseen kaikesta huolimatta, sillä kukas ei haluaisi olla meidän kauno-Sämpylän nimikaima : D
Lumikaivurit tauolla (keskellä päivää, muuten)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti