Meni ankarassa pakkasessa. Kummisedät ja -täti poistuivat omiin kekkereihinsä heti pimeän laskeuduttua. Saimi ja minä saattelimme heidät matkaan nousevan kuun valossa. Samalla teimme pikku pisulenkin ennen saunaan menoa.
Lauteilla keräsimme kunnon lämmöt, kunnes isäntä saattoi meidät tuvan puolelle. Isäntäväen heitellessä löylyjä ja peseytyessä jäällä kuorruttuneessa pesuhuoneessa me ryhdyimme vetelemään lämpimällä punkalla.
Saunomisen jälkeen oli virallisen joulupäivällisen aika. Me Saimin kanssa saimme siinä ohessa papuja evääksi ja tällä kertaa Saimi veteli minunkin ruokani. Minä kun elin toivossa saada hieman lohta...
Yö meni nelisin ja ihan lämpöisissä merkeissä saman peiton alla ja päällä, vaikka pikku patteri ei kyennytkään pitämään tupaa ihan hikoilulukemissa. Mittari näytti aamusella vain 8,7 C, ennen kuin isäntä sai viriteltyä kaminaan tulet.
Päivän päälenkki tehtiin juosten ja suksin Koikeroiselle ja Mälitylle. Saimi ja minä tietenkin juoksimme ja kaksijalkaiset hinasivat suksiaan puuterilumessa. Mälityn rannat olivat meille koiraeläimille täysin tutkimattomia maastoja, joten emäntä ja isäntä saivat aivan rauhassa hiihdellä peräkanaa maisemia ihmetellen.
Aivan kääntöpaikalla, Karhejärven ojan suulla, törmäsimme outoihin jälkiin. Isäntäväki oli tunnistavinaan ne saukon tekemiksi, varsinkin kun pomppuvana vei suoraan ojan sulaan...mielenkiintoista. Olisipa hauska nähdä tuokin elukka!
Paluumatka taisi käydä Sämpylälle rasittavaksi, kun lumi pakkautui sen polkuanturoiden väliin ja se sai jyrsiä niitä pois vähän väliä. Mökillä onneksi saimme molemmat kunnon jääpallerojynssäyksen ja muhevan pyyhekuivauksen ennen kotiin lähtöä...nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti