Koko perhe yritti siis nukkua alkerrassa, jottei Saimi-paran tarvitse edes vahingossa yrittää kiivetä rappusia. Maata pannessa laitettiin Sämpylälle pönttö päähän ja porukka ryhtyi nukkumaan; pieni hetki ja alkoi hirveä ryske, kun Saimi etsi uuttaa nukkuma-asentoa saavinsa kanssa ja kolhi kaikkeen päätään. Tämä ensimmäinen herätys kuitattiin uudella nukahtamisella, mutta seuraava kalina ja kolina aiheutti jo toimenpiteitä. Emäntä nappasi kulhon pois Saimilta ja isäntä siirtyi patjallemme lattialle koisimaan. No, mikäs sen mukavampaa, eikun kainaloon ja Sämpylä tapansa mukaan jalkojen päälle. Minä nukuin lopun yötä kuin tukki, mutta kaikesta päätellen olin porukan ainoa, sillä Saimi mönki pitkin yötä edes takaisin isännän jaloissa ja kaksijalkaiset heräsivät valppaina joka liikahdukseen. Kertaakaan Sämpylä ei laastareitaan/lastaansa repinyt, mutta herätyksiä kuului kertyneen kuitenkin useita, jollei kymmeniä ; )
Siihen nähden jengi oli aamulla yllättävän pirteää ja Saimikin lähti aamulenkille porukan jatkeena. Pari korttelia kolmeajalkaa piisasi, mutta siitä huolimatta likkaa otii pattiin kun minä pääsin harjuun.
Illasta kylään saapuivat kummini ja Frida, varmaan katsomaan isoa massuani...ehkä samalla jopa Saimia. Frida sai aika hepulin ja Saimi ja minä säestimme kokolailla tehokkaasti. Niinpä Saimi joutui heti alkuunsa rajoitetun liikunnan pariin, so. kiinnipidetyksi. Aika hyvin se pystyy muuten seisomaan kahdella jalalla, lasta ja lääkitys ovat ilmeisestikin kohdallaan.
Pääsin Fridan kanssa metsälenkille, mutta Saimi joutui jäämään heti risteykseen ja palaamaan kotiin. Isäntä sai kiskoa sitä oikein tosissaan, niin oli vinku puskaan.
Kerrottakoon tässä vielä, että Saimin lääkitys on seuraavanlainen: antibioottia 2x1,5 tablettia per päivä pari viikkoa ja särkylääkettä kaksi tabua päivässä neljän viikon ajan. On siinä kinkku pöllyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti