Hiljaiseloa luvassa

Tänään Saimi noudettiin Vethausista. Matkalla Pälkäneen kautta Hauholle käytiin sentään ulkoilemassa, minä ja isäntäväki. Samalla löydettiin muutama suppilovahvero päivällisen koristeeksi. Vethausissa Saimi oli kovasti ilahtunut, kun näki meidät, ja paljon eilistä pirteämpi. Isäntäväki sai ankarat ukaasit Saimin hoidosta; neljästä kuuteen viikkoa jalkalastan kanssa vain pikku pisu-ulkoilua, sitten vesijuoksun avulla kuntoutusta ja vasta kahdeksan viikon jälkeen normaalia remua ja ulkoilua! Huh huh.
Sämpylän täytyy tietysti viettää pönttö päässään kaikki kaksijalkaisten poissaoloaika, eivät luota siihen, eivätkä minuun, ettemmekö oikopäätä purkaisi lastaa... Kotona tehtiinkin siksi hieman poikkeusjärjestelyitä, isäntäväki petasi sängyn alakertaan, jottei rappuja tarvitse käyttää ja rakenteli portteja, jotta Saimi voisi olla työajat keittiössä ja minä tavanomaiseen tapaan olkkarissa ja kuisteilla. Moinen erottelu siksi, että emme saa remuta ennen kuin tulen takaisin pentupuuhista vuodenvaihteen jälkeen. Tuskin tunnemme toisiamme moisen kuurin jäljiltä! Taitaa olla suorastaan kivaa päästä Mikkeliin Riitan hoteisiin hieman eläväisempien kavereiden seuraan...vaikka sitten vain synnyttämään ; ))

Neiti potilas