Ensin maalta kotiin tuli p....ssä ja sitten lattialle makaamaan ja odottelemaan kennelin Riittaa.
Vaan onneksi ei kulunut aikaakaan, kun rouva kasvattajani jo kurvasi pihaan autollaan ja saapui tervehdittäväksemme. Saimikin, mokoma jauholakki, pomppi siinä kuin parempijalkainenkin koira ja yritti nuolla Riitan naamaa. Ei mokoma muistanut, ettei sellainen peli koirankasvattajan kanssa vetele ; ))
Seuraavaksi jouduin ankaran vellaamisen uhriksi, kun massuani vatkattiin ja kuunneltiin, josko olisi saatu jotain käsitystä mahdollisista pennuista. Niin, aika outoahan se on; vielä viikko sitten näytti ilman muuta siltä, että lisääntyminen on vain parin viikon kysymys, mutta menneen seitsemän päivän aikana ei ole tapahtunut mitään näkyvää. Siis sellaista, että massu olisi turvonnut ja jotain liikennettä tuntuisi. Ehkäpä mahdollisella seuraavalla kerralla matka vie ultraan sillä kuuluisalla neljännellä viikolla...
Kaikesta huolimatta Riitan autoon pakattiin säkillinen ruokaa, hihna ja meikäläinen täkkinsä päälle. Joudun kuulemma läpivalaistavaksi tulevalla viikolla ja tapauksessa TYHJÄ palaan maitojunalla ensi perjantaina kotiin. Noo, pääseepä taas haistelemaan hieman vieraampia seutuja ja ehkä vielä remuamaan punikki-kaverien kanssa...
Saimi jatkaa tästä, kunnes palajan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti