Laumaliikuntaa

Aurinko oli kiivennyt jo korkealle (Marraskuun mittapuun mukaan), kun viimein ponnistauduimme patjoiltamme. Mainion sään innoittamina ja emännän pakottamina lähdimme pikaisesti maalle aamukahveelle ja metsälenkille. Kahveeteltuaan kaksijalkaiset nappasivat sienikopan pykälään ja Saimin köyteen, sitten suuntasimme metsään. Minä sain jolkotella omiani ja muut kömpivät pitkin risukoita perässäni Saimin kiskoessa hirven lailla narun päässä roikkujaa (vuorottelivat nuo ohjastajat). Reissulta löytyi, yllättävää kyllä, suppiloita päivällisen tilkkeeksi ihan mukavasti ja maasto oli sen verran haastavaa, että mehut lähtivät meikäläisestä...siinä kuin Saimistakin. Niinpä kirjurin nyt naputellessa muisteloita talteen, me Sämpylän kanssa pötkötämme reporankoina isona rinkelinä sohvalla tasaista rohinaa päästellen :D