Emäntä huomasi muuten asian (juniorikin mainitsi suutä), joka saattaa osoittaa Helmi-Orvokin sittenkin muistavan ja ikävöivän Melliä. Sillä Helmi ei enää osaa syödä siankorvia, vaan kiipeää yläkertaan, tulee takaisin alas sekä pyörii ja vinkuu edestakaisin, kuin etsien Melliä piilottaen lopulta korvan johonkin nurkkaan...Mökillä piiloksi kelpasi syreenipuska.
Illasta emäntä kävi kaverinsa kanssa lenkillä ja Helmi oli tietysti matkassa. Emännän mukaan Helmi tietää, milloin lähdetään Hannan kanssa ulkoilemaan ja tiirailee jo kaukaa, missä kävelykaveri tulee vastaan. Erottaessa Helmi taas kääntyy vähän väliä katselemaan taakseen, minne se emännän kaveri oikein eksyi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti