Helmi-Orvokin päivä alkoi mieltä ravisuttavalla tavalla; taloon oli tunkeutunut toinen koira. Näytti olevan aivan samanlainen kuin Helmi itse ja murina ja haukkukin lähtivät yhtä aikaa. Helmi oli keksinyt nousta seisomaan vasten peilipiironkia ja havainnut koiran edessään olevasta lasista. Koskapa koira näytti olevan lasin takana Helmi yritti etsiä sitä piirongin takaa ja kun sitä ei löytynyt Helmi palasi takaisin peilin eteen murisemaan. Isäntä mokoma innostui pelottelemaan perheen pienokaista haukahtelemalla. Siitä hermostuneena Helmi päätti poiketa pikaisesti sängyn takana piilossa, mutta rohkaistui kuitenkin vielä peilin eteen ilmehtimään ja ihmettelemään, kun peilin lasista näkyivät myös isäntä ja emäntä.
Aamutoimien jälkeen lähdimme lenkille Tohlopin jäälle. Lasinkirkas pinta oli saanut sopivasti lunta päälleen koiran kulkea, ja järvellä oli loppiaisen kunniaksi väkeä enemmänkin luistelemassa ja hiihtämässä. Helmi-Orvokilla näyttää olevan sama into juosta ja liirailla lumipallojen perässä jäällä kuin Mellillä oli. Välillä neiti luisteli kyljellään pitkät matkat, kun jarrutuskitka kynsillä ei riittänyt vauhdin hillitsemiseen. Mutta hauskaa oli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti