En halua olla yksin, osat 1 ja 2

Perjantaina 23.1. Helmi jäi kotihoitoon emännän kaverin kanssa ja sai kulumaan aikansa rattoisasti. Emännän kaveri kehui Helmin olevan oikein tottelevainen ja helppo (kenenkähän koirasta mahtoikaan olla puhe?). Sitten hoitovuoro vaihtui juniorille, joka taas joutui lähtemään mummolassa käymään. Helmi siis jäi kotiin ja siitä hyvästä oli Marraskaktus raastettu alas pöydältä ja silputtu...siinä ensimmäinen kosto yksinolosta.
Lauantaina emännän työt vain jatkuivat ja Helmi jäi jälleen juniorin hoteisiin. Juniori singahti leijailemaan (iso leija ja lumilauta) järvelle ja Helmi oli kiltisti kotosalla pitkän ajan, mutta sitten juniori piipahti kotosalla vaatteiden vaihdossa ja lähti noutamaan emäntää. Helmi-Orvokki sai näin erinomaisen tilaisuuden raapia loputkin kukat kukkalaudoilta alas

...sinä kosto yksinolosta 2.
Illaksi popula lähti kummipojan syntymäpäiväjuhliin (Helmi myös) ja sieltä puoli seitsemän korvissa palattuaan emäntä soitteli isännälle multakaaoksen keskeltä. Ei niin rauhallisena. Samalla hän huomasi Helmin pedillä juniorin kaverin insuliinipiikin suojakapselin rikkinäisenä. Oliko Helmi syönyt piikin? Puhelimessa isännän ja emännän pähkäillessä asiasta, emäntä siivoili ja tutki petiä huolestuneena ja löysi kuin löysikin piikin...sormestaan!
Koskahan sitä olisi aikaa yrittää vahtia Helmiä salavihkaa, kun se luulee olevansa yksin, jotta näkisi miten se oikein riehaantuu. Ainakin pientä työmaata on luvassa.