Poikia ja rusakoita

Aamulenkki sujui lähes perille asti rauhallisissa nuuskintamerkeissä, mutta sitten reitille osuivat kultainen noutaja-setä Kasperi ja Amerikan bulldoggi-setä, jonka nimeä ei ehtinyt tiedustella. Helmi päätti hieman veikistellä pojille ja kirmasi pitkin penkkoja. Pojat rymistelivät kumpikin Helmin perässä vuorotellen (eivät tulleet niin erinomaisesti toimeen keskenään naisseurassa), neidin kieputtaessa niitä sydämensä kyllyydestä. Siinä meni lenkin lopulta jatkuessa kahdelta herralta päivä pilalle, kun saivat mokomat rukkaset nuorelta neidiltä.

Päivän pitkältä lenkiltä järveltä palattaessa täytyi tietysti morjestaa kadunkulman mäyräkoiraa. Siinä sitten menivät hihnat niin ristiin, että Helmi täytyi irroittaa. Se oli virhe. Hajuetäisyyden päässä oli eräs paikallisista jättirusakoista ja Helmi hävisi sen perään yhdessä lumenpöläyksessä ja niin isäntä ja emäntä joutuivat seisoskelemaan tiellä voittoisan metsäkoiran paluuta talojen pihoilta odotellen ja toivottavasti elävänä ilman autokosketusta. Onneksi rusakko oli ovelampi/nopeampi ja Helmi palasi lähtöruutuun täysissä sielun ja ruumiin voimissa alta vartin...