Leijailemassa

Hyvän jäätilanteen vuoksi perheen äijät, tai oikeastaan nuorempi niistä, päättivät lähteä reippailemaan Näsijärven jäälle lumilaudan ja kiten (iso vetoleija) kanssa. Hommasta teki hyötyliikuntaa heti se, että isäntä, emäntä ja Helmi-Orvokki saatiin ulkoilutettua samalla. Leijan kokoamisen jälkeen nuorimies singahti laudallaan lahdelle, lentäen välillä toistakymmentä metriä ilmassa muutaman metrin korkeudessa. Helmi huiteli alussa mukana, mutta leijaköysien vinkuna, vai mikälie, ehkä haava tassussa, vei sitten isomman mielenkiinnon juosta matkassa. Hortoilimme leijailijaa seuraillen jäällä ja löysimme sieltä pohjoiseen matkalla olevan rupikonnan lumen päältä. Emäntä uudelleensijoitti sen kivenkoloon kevättä odottamaan. Hetken päästä Helmi yhtäkkiä singahti eräälle verkkoavannolle ja hetken päästä kirmasi takaisin lahnanroipe suupielessä heiluen. Lahna, lahna, alle kilon lahna, oli jo puoliksi syöty, mutta Helmin mielestä se oli hieno saalis, onneksi ei kuitenkaan syötäväksi kelpaava. Parin tunnin jäätymisen (aika reipas luoteistuuli) jälkeen alkoi matka kotiin Mäkkärin kautta, Helmi ei kyllä moista moskaa haluistaan huolimatta saanut syödä...