Jo perjantai-iltana piipahdimme porukalla mustikkametsässä, tai itse asiassa kallioilla. Sen verran isoja mollukoita kalionkoloissa oli, että tänään aamulla varustauduttiin oikein reppu-aamiaisella ja suorittiin takaisin saman paikkaan. Saimi oli perjantaina reikkunut tiessään koko poiminnan ajan ja kun viimein saimme huudeltua sen paikalle palaili likka turkki märkänä ja kieli melkein maassa roikkuen takaisin. Tänään yritimme olla enempi haukkoja ja vahtia neiti-setteriä, jottei se pääsisi taas seilailemaan siellä täällä. Ensin alkuun vahdinta ja poiminta onnistuivatkin, mutta heti kun keskittyminen marjanpoimintaan ylitti koiranvahdinnan, Sämpylä katosi kaakkoon.
Palatessaan likka oli taas märkä ja perin uupunut. Niin uupunut, ettei sitten enää koko iltana häipyillyt minnekään. Kotona sitä ei äsken saanut edes ulos hädälle. Onkoos Helmi-Orvokki meidän perheen setteritoilailujen päämoottori? Tuntuu niin kovin rauhalliselta, kun asustelee edelleen Mikkelin nurkissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti