Uhh. Aamulenkillä suolla juostessa tuli kuuma ja jano. Siksipä poikkesin juomaan erään suolampareen niemekkeeseen. Reunus oli ikävän pehmeä ja posahdin suohon jatkamaan latkimista. Janon sammutettuani yritin kipaista ylös montusta, mutta ei sieltä niin helposti ponnahdettukaan. Noo, pikkaisen lisää ruutia pyrkimyksiin ja pääsin ylös. Siinä rämpiessäni oli emäntä jo ehtinyt ihmettelemään tilann meinasi saada kohtauksen huomatessaan jo ponnettoman juomaseurani. Samaan läpeen oli näet juuttunut ja voimain puuteeseen sitten hukkunut kovasti whippettin näköinen koiraparka!
Kalmoa käytiin vielä illan suussa isännänkin kanssa tarkastamassa ja samalla isäntäväki levitti muille koirankuljettajille tietoa hukkuneesta koirasta. Saapa nähdä, löytääkö joku näin tiedoin kadonneen koiransa, aikaa tapahtumasta lienee kulunut jo hieman runsaammin, kalmo kun on nyt näkyvissä lähinnä suoveden poikkeuksellisen mataluuden vuoksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti