Aamusta piti lähteä mökille, vaan illasta sinne ehdittiin. Silpaisimme Saimin kanssa oikopäätä järveen juostuamme pikapyrähdyksen nuoren herran kanssa metsikössä. Saimin kummisetä innostui tapansa mukaan opettamaan meille ihmetemppuja, nyt siis järvessä. Ensin harjoiytelimme hyppäämään laiturin ja rannan väliin kepin perään. Emme aluksi uskaltaneet hypätä laiturilta veteen, mutta kun kiersimme kepin luo rannan kautta, huomasi Sämpylä sillä kohtaa olevan niin metalaa, että siitä pääsi hyppäämään laiturille...ja takaisin järveen. Otin saman tein mallia pikkusiskosta ja roiskaisin laiturilta vesiin ja hetken päästä jo järvenkin puolelle.
Hetkisen kuluttua rantaan meloi sorsapoikue (jo isoja ja lentokykyisiä) ja Saimi hyppäsi laiturilta järveen pelottaen ne kauemmas. Minä taas lähdin rannasta, mutta hyvää vauhtia, ja painelin monta kymmentä metriä järvelle siipiniekkojen perässä. Itse asiassa niin pitkälle, että isäntä jo kutsui minut takaisin!
Seuraavaksi rannassa pöyhiessäni satuin tunkemaan naamani liian lähelle ampiaista ja niin napsahti muistutuspiikki silmäkulmaani. Sämpylän kummisetä huomasi oudosti roikkuvan silmäkulmani ja niin jouduin kylmähoidon ja vielä kasvattaja/eläinlääkäri -konsultoinnin ohjeistamalle kyypakkauskuurille...puhelun aikana emäntä sai vielä pettymyksekseen kuulla, ettei saa kasvattaa mahdollisia pentujani meillä kotona, vaan minä nappulat viettäisimme pentuajan Riitan hoteissa. Katsomassa kyllä saisi käydä...Samalla Saimi otti ja häipyi jonnekin takavasemmalle, se poistuminen huomattiin vasta hetken kuluttua ja lopulta perään pantiin posse. Minut taas teljettiin siksi aikaa sisälle lepäämään. Etsintäpartio viipyi metsässä hyvän aikaa ennen kuin isäntä äkkäsi karkurin bokserilasta asti. Saimi oli kipittänyt sinne "leikkimään" bokserijäpikkään luo, eikä meinannut lainkaan lähteä kotiin. Onneksi likka oli pitänyt menomatkallaan niin hyvää vauhtia, että jalkojen jäljet näkyivät tien pinnassa ja niin suunta oli helppoa arvata, kun viimein oikealle tielle eksyi.
Nyt viimein makaamme mökkisängyssä rennon rapeasti, ulkona sataa kaatamalla ja taitavat salamatkin välähdellä. Emäntä on jossain ulkona lauhtumassa päivän rasituksista, samoin Saimin kummisetä...taitavat kastua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti