sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Fridaa ja veljeä katsomassa

Aamulla varhain Hobbyn keula suunnattiin kohti Savoa ja Mikkeliä. Aamupalallekin pääsimme vasta ekan viidenkymmenen kilometrin jälkeen tien levennykselle. Samalla turautimme Saimin kanssa kakkoset hirviaidan kupeeseen ;)
Matkan tarkoituksena oli käydä katsomassa kummitädin ja -sedän "tilaamaa" Frida-perroa (lue: Espanjanvesikoiraa) ja samalla mutkalla piipahtaa kotokennelin väkeä tervehtimässä. Isäntä oli jälleen kerran valinnut reitiksi maisematien kuopilla ja mutkilla, joten me matkalaiset lentelimme ajoittain sinne tänne äkillisten G-voimien pakottamina. Seikkailun lopuksi saavuimme alkuiltapäivästä perille perro-kenneliin. Meille oli taas luvassa autohäkkiä siksi aikaa, kun kaksijalkaiset ihailivat perroja ja pentuja. Poislähteissä kennelisti halusi ihmetellä autoamme ja samalla pääsimme luikahtamaan Saimin kanssa tiedusteluretkelle vesikoirain ja serrojen ihmeelliseen maailmaan. Vahtivuorossa ollut Nekku ei kyllä ihastunut häiriköinnistämme. Kun vielä huomasin portin olevan kierrettävissä ja painelin pihalle, Nekku veti aivan herneet kirsuunsa ja räykytti perässä juosten. Ei se sentään mikään vaarallinen koira ollut, sillä selvisin ilman kontaktia koko pihasta ja ehdin nähdä pennutkin pikaisesti. Sämpylä luumuili, eikä uskaltanut seikkailla ihan koko kenturalla. Portin toiselle puolelle (sille pihan puolelle) se kyllä pääsi, muttei meinannut päästä pois. Sen verran Nekun ja parin serran haukunta sitä häiritsi, että vapaata ulosmenoreittiä ei löytynyt, vaan pöhkö sisko puski sitkeästi päin aitaa!
Kun olimme viimein keränneet itsemme autoon, ajelimme lähemmäs Mikkeliä Saimin ja minun kennelille. Siellä sitten morjestin velipoikaa, jonka kanssa kävin (Saimikin kastoi turkin) uimassa. Sitten tapasimme kennelin kaksijalkaisia, nuorta Justusta (komea koijari muuten) ja monia muita tuttuja. Saimi pääsi äitinsä kanssa oikein samaan valokuvaan, kun minun äiteeni sen sijaan oli odotustilassa! Pikkusettereitä punavalkoisina on siis luvassa!
Kotimatka olikin sitten pitkä ja märkä, mutta puolilta öin sentään pääsi omalle patjalle nukkumaan.

Ei kommentteja: