Erotiikkalomalla Ruotsissa...raportti

Ensi tutustuminen Bobby Dazzleriin antoi koijarista hieman kyvyttömän kuvan. Sillä laitoin hännänalustaa pikkuisen tarkesteltavaksi heti kättelyssä, muttä jätkä sen kuin ihmetteli. Vähemmästäkin väsyttää, kuten kuvasta näkyy...

Lähennyimme kuitenkin päivä päivältä Bobbyn kanssa, mutta Emmin ja Nikon aika ei riittänyt odottelemiseen. Niinpä jäin yksin ruotsalaisten armoille keskiviikkona...komentokieli oli jotain mokellusta ja tyypit outoja. Onneksi olivat sentään koiraihmisiä, joten sain ne nopeasti ihastumaan itseeni...peruuttamattomasti ; ))
Viimein perjantaina romanssimme huipentui ja saavutti tarkoituksensa :))) Eipä siis mennyt ihan reisille tämä "astutusmatka". Lauantaina urhoni emäntä vei minut talleille tutustumaan hevosiin! Aika isoja, vaan olenhan minä niitä raviradalla jo nähnyt, vaan en jutellut. Sitten käväisin vielä esiintymässä edukseni Bobbylle, joka jo tiesikin mitä tehdä.

Bobby, ylkä siis

Illan koettaessa minut pakattiin taas autoon ja reissu vei Tukholman läpi laivasatamaan Skeppsbrolle. Siellä sitten istuimme jostain syystä terminaalissa oven pielessä. Syy outoon vitkutteluun saapui kuitenkin piakkoin punaisessa takissaan...EMÄNTÄ!
Siinä samassa sanoin adjö Ulrikalle (opin muuten virkakoiraruotsin parissa päivässä :) ja nuolin tulijan litimäräksi. Kaksijalkaiset vaihtoivat Helmikuljettajaa ja Ulrika kehui minut emännälle niin että jo hieman häveksin. Sitten asetuimme emännän kanssa odottelemaan samaiseen terminaaliin. Heitin lattialle rennoksi kunnon hyljeasentoon ja sain mokomalla tempulla lauman ihailijoita, jotka kaikki halusivat paapoia meikäläistä ja yksi perhe peräti kuvauttaa minut tyttärensä kanssa...annoin luvan. Emäntä oli aivan ihmetyksissään sujuvasta matkailuasenteestani (vrt. kotiolot), kun en heittänyt hermolle edes pitkällä tuubimatkalla laivalle pyörälaukkujen ja ihmismassojen paineessa.
Laivalla käytin kirsuani ja ohjasin emännän tottuneesti hänen hyttiinsä, se ei itse varmaan olisikaan osannut...

Unosilla hytissä.

Hyttiydyttyämme emäntä ajatteli meidän koisivan koko yön, mutta koirilla tuppaa olemaan tarvis piipahtaa iltapisulla, joten lenkkeilimme aurinkokannella ei niin auringossa ja kovassa tuulessa, kunnes löysimme koiran hiekkalaatikon puukantensa alta. Aika juhlava lääni tehdä tarpeet, hyvä kun ahteri osuu kyykätessä.
Sitten takaisin hyttiin ja unille. Aamupuoliseiskalta ponkaisimme uudestaan kannelle saaristoa ihailemaan ja moikkaamaan krapulaisia ja kessuttelevia miehiä.

Matkatavarat ja jäätä taustalla...

Tuivertaa...

Satamaan päästyämme kipittelimme taas tuubin lävitse ja moikkasin pikaisesti virantoimituksessa olevaa huumekoira-labbista. Taisi olla poika ja hyvä etteivät hommat menneet ihan hänekseen...
Ullkona kiersimme pikaisesti Turun linnaa kuravellissä ennen junaan nousua ja sitten köröttelimme muutaman minuutin rautatieasemalle. Sitten juotiin kahvit ja pummin yli puolet emännän croissantista, mullehan ei banaanit kelpaa, nehän on apinoille! Pidemmäksi aamu-ulkoiluksi suuntasimme viehättävään Puolalanpuistoon  kauniiden talojen ja aamu-ulkoilevien koirien sekaan.
Kotiin kolkutteleva juna oli mallia sininen, joten emäntä sai varoiksi nosta minut sisään. Matka ei ihan koko aikaa kiinnostanut, joten vetelin osan reissua unosia peitolla emännän jaloissa. Toisen puolen sitten tirkistelin ohikiitäviä maisemia emännän sylissä. Lippuja tarkasteleva konduktöörikin sai minulta (perin poikkeuksellisesti) ihmisen kohtelun.
Tampereen asemalla oli kummitäti vastassa Monnilla ja sain (tosi jippii) matkustaa kotiin Fridan häkissä.
Ja kyllä minua oltiinion kotona jo odotettu...ainakin Saimi oli. Isäntä olikin reissussa jossain Tallinnassa, mutta onneksi kummit ja Frida olivat myös vastaanottokomiteassa.