Suolla kun tulva jatkaa kasvuaan, on lenkkien osoite aamusella pääasiassa harju. Tänäänkin suuntasimme sinne isäntä vanavedessä kiskoutuen. Näin kevähällä kun nuo riistaelukoiden tuoksut tuppaavat (muiden vuodenaikojen tavoin) häiritsemään vakaan taluttimessakulun perusteita.
Kun viimein saimme hetken laukata ilman painolastia, löysi Saimi oikopäätä peltojäniksen, eli rusakon, jonka minäkin sain samalla silmiini. Häivyimme eetteriin pitkorvan peesissä isännän vihellellessä marssilauluja peräämme. Valitettavasti ristiturpa oli (jälleen) meitä ovelampi ja katosi jonnekin. Kun sitten palasimme lähtöpaikalle jälkeä noutamaan, oli isäntä siellä remmiensä kanssa odottamassa ja niin sitten palasimme nöyrinä narunpäälaisinä kotiin virttämään virikeköyhää päivää sekä odottamaan duunareita töistä palaaviksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti