Lammaspysäkki

Aamu aina rauhaisa, ainakin kun on yönsä nukkunut sängyn alla ja vettäkin tuli taivaan täydeltä...vaihteeksi. Niinpä me setterit, siis Saimikin, makoilimme sohvalla korvia lotkauttamatta. Isäntäväki sen sijaan raivosi kaappien ja komeroiden sisälmysten kimpussa. Iltapäivästä, sisätyön edettyä loppuunsa ja poistettavan materiaalin odottaessa säkitettynä kierrätystä, pakkauduimme sen kaman kanssa auton ynnä suuntasimme kaupunkiin täydennyshankinnoille. Samalla reissulla kaksijalkaiset noutivat Saimin kummisedän asemalta ja piipahtivat moikkaamassa isännän äiteetä meidän vartoillessa kotihäkeissämme heitä palaaviksi. Ennen pitkää oltiinkin taas mökillemenovaiheessa. Sen loppupäässä, mökkitiellä, Volkkari seisahtui jo muodostuneen tavan mukaan naapurin lammasaitauksen kohdalle ja me Sämpylän kanssa kuikimme ikkunan raosta villakasoja katoksessaan...kuten nekin meitä...silmä kovana, taas.