Kesän alku on niiin suloinen

Siis kymmenen astetta lämmintä ja vettä sataa kuin saavista kaataen. Onneksi iltapäivästä pilviin kairautui sen verran lavea rakonen, että ehdimme emännän kanssa lenkille ja aina uimapaikalle asti ennen seuraavaa kuuroa. Isäntä tuli juuri sopivasti töistä samaan paikkaan ja niinpä kaksijalkaiset heittelivät kaiken maailman risuja ja kepakoita järveen meidän pomppiessamme Saimin kanssa niitä noutamaan. Pisimmälle lentäneiden perään sai jo vähän uidakin, joten talviturkkikin tuli heti kesän alkajaisiksi kastettua! Emäntä omansa jo heittikin huhtikuun puolella ja ihmeiden aika ei ollut ihan ohi, kun isäntäkin kävi jo vapun korvissa järvessä. Olihan häpeällistä hävitä niille, mutta menenpä ensi talvena avantoon uimaan, sinne ne kurahousut eivät uskalla tulla, edes perässä. Illaksi saimme oikein miesseuraa, sisko-Saimi oli vallan otettu...purikin niin pe.....sti kyläilijää, Ånnimannia siis. Outo jätkä muuten, sillä sitä ei Sämpylän huomionosoitukset lainakaan lannistaneet. Äijä kieppui aina kun Saimi vain näyttäytyi sen perässä ja teki itseään tykö. Siksipä Saimi viettikin varsin eloisan iltapuhteen, vielä lähteissäänkin Ånni kaahotti Sämpylän kanssa ojanpohjien voikukat kumoon...