Tänään oli siis silmäpeilauspäivä. Isäntä kuskasi minut ja Saimin puoli kahdeksitoista vaihteeksi Hakametsään eläinlääkäriin. Siellä näet onnistui tuo peilausoperaatio virallisesti. Painelimme Sämpylän kanssa reippaasti ovista sisään ja samantein puntariin. Lukemaksi narahti tällä kertaa 23,3kg (tukevahko?), mutta Saimista ei saatu mitään järkiperäistä tulosta, syystä tai toisesta, mitattua. Seuraavaksi ilmoittauduimme ja sain heti tipat silmiin vastaanoton tytöltä. Sitten olikin jo aika räksyttää Espanjanvesikoira Lolalle, joka muutoin oli paikalla samoissa merkeissä. Tutustuttuamme Lolaan Saimin kanssa lojahdin vastaanottoapulaisen hämmästykseksi keskelle lattiaa hyljeasentoon rentoilemaan Saimin tullessa makoilemaan tavalliseen tapaan viereen.
Runsas puoli tuntia livahti ohi kellosta ja sitten oli minun vuoroni joutua käsittelyyn. Menimme toimenpidehuoneeseen koko revohka ja isäntä kiinnitti Saimin operaation ajaksi seinäkoukkuun voidakseen olla tukenani ja turvanani tarvittaessa. Ensin lääkäri tiireili kirkkaan valon ja jonkinnäköisen luupin kanssa silmäni ja sitten vielä mikroskoopin tapaisella vimpalolla perään. Mikroskooppioperaation aikana isännän täytyi pitää leuastani kiinni muodon vuoksi, mutta en kyllä yhtään edes väännellyt päätäni homman aikana : )
Kun minun osuuteni oli valmis, katsoi lääkäri isännän pyynnöstä Saimin piiskaamaansa häntää. Sitten kaksijalkaiset raapivat kilpaa päätään miettien, mitä sille oikein voisi tehdä ja päätyivät oikein neuvokkaasti jonkinlaiseen huppuun. Hah, sen kun näkisi, että Sämpylä matkailisi ulkona joku huppu hännän suojana!
Silmälausunto muutoin oli minun kohdaltani ihan mukava. Mitään perinnöllistä tahi muuta sairautta tai vammaa ei tirkistelyssä havaittu, lukuunottamatta oikean silmän retinassa ollutta pientä arpea...mistähän sekin sinne on tullut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti